Jokapäiväistä leipää

Jokis ehkä loppuu, mutta Kytkemykseen voi jo kytkeytyä

2011-12-31T15:54:00.001+02:00

Kuten olet varmastihuomannut, ei Jokiksen joulunjälkeisessä ajassa ole näkynyt niitä tavanomaisia ennustuksia, eikä tänään ole Jokiksen kulunutta vuotta koskevaa listaa.

Olet ehkä miettinyt mikä kumma minua viiraa, kun olen niin hiljaa? No, otetaanpa nyt kerralla luulot pois: niinkuin minä teistä lukijoistani, kommentoijistani, tykkääjistäni, vierailijoistani, valokeilalaisistani ja kanssa ruokabloggaajistani hirmuisesti tykkäänkin, Jokis tällaisenaan ei anna minulle henkilökohtaisesti enää mitään.

Siksipä olen ottanut ensiaskeleen jonkin uuden parissa ja haluan antaa sinulle mahdollisuuden tietää heti, kun tuo jokin uusi eli Kytkemys on sinunkin käytettävissäsi! Vannon ja vakuutan, etten spämmää sähköpostiasi täyteen.

Voin jo sen verran paljastaa, että Kytkemys on blogi jonka kaltaista Suomessa ei vielä ole. Se tulee käsittelemään ruokaakin, mutta sen lisäksi myös muita asioita ja erilaisista näkökulmista. Minä uskon, toivon ja tosissani haluan, että olet mukana kuhan aika koittaa!

Etkö sinäkin halua, etten pidä vain yhtä ruokablogia muiden joukossa, vaan teen jotain erilaista meidän molempien iloksi?

Älä ole huolissasi, Jokis jää luettavaksesi edelleen. Se on vain arkisto, en halua poistaa mitään mitä saattaisit tarvita jatkossakin.

Sisustin itseäni linssisopalla

2011-12-02T06:30:00.000+02:00

Tämä uusi koti tulee tekemään ihmeitä minun muhkeille muodoilleni useammastakin syystä. Ensisijaisesti tietysti siksi, että enää käytössäni ei ole hissiä ja työpaikkakin on roimasti pidemmän kävelymatkan päässä.

On olemassa ainakin yksi muukin syy: vaihdoin ruokalehdistä sisustuslehtiin. Kutsun tätä sisustajan dieetiksi.

Vaihdoin siis Glorian Ruoka & Viini, Olive, delicious., Good Food, Maku ja Mat & Vänner -koukuista (no en todellakaan tilannut niitä kaikkia!!!) toisiin maisemiin. Ne pitivät mieleni jatkuvassa "ruokaa, ruokaa, ruokaa" -tilassa. Oli virkistävääkin vaihtaa lajia, Glorian Koti, Deko ja Avotakka ruokkivat mieltäni ihan eri tavalla ja unohdan melkein syödä.

Paitsi, että ainakin Avotakassa on reseptejä. Kuten tämä linssikeitto!

Avotakan intialainen linssisoppa

2½ dl kuivattuja punaisia linssejä
vettä
2 vihreää chiliä (minä käytin kuivaa jalopenoa tuoretavaran puutteessa)
1 rkl kasviöljyä
2 tl kurkumaa
2 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
1 tlk (400ml) kookosmaitoa
1 tl suolaa
½ tl rouhittua mustapippuria
kourallinen tuoretta korianteria silputtuna (jätin ihan suvereenisti pois, ei mun ruoan tarvitse maistua saippualta)
Paahdettu sipuli (jota en tehnyt)
1 rkl kasviöljyä
6 salottisipulia
1 rkl (mustia) sinapinsiemeniä
16 tuoretta tai kuivattua currynlehteä

Kaada linssien päälle runsaasti kiehuvaa vettä. Anna pehmetä 10 minuuttia. Valuta linssit ja laita kattilaan, jossa on litra juuri ja juuri kiehuvaa vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja kuori pinnalle mahdollisesti syntynyt vaahto. Keitä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes linssit ovat pehmenneet.

Valuta linssit ja soseuta ne. Kuumenna öljy kattilassa ja ruskista silputtu chili, kurkuma ja inkivääri.

Kaada sekaan linssisose, tomaattimurska ja kookosmaito. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla noin 20 minuuttia. Sekoita joukkoon korianterisilppu.

Leikkaa salottisipulit ohuiksi suikaleiksi. Kuumenna puolet öljystä pannulla ja paista sipulit kullanruskeiksi ja rapeiksi. Valuta talouspaperin päällä.

Kuumenna pannulla loppu öljy ja paista siinä sinapinsiemeniä ja currynlehtiä, kunnes ne rapeutuvat ja alkavat tuoksua voimakkaasti. Sekoita sipulin joukkoon ja tarjoa keiton kanssa.

Pelkkä keitto oli minun makuuni sopiva mieto kokemus, intiaa olisi epäilemättä lisännyt tuo paahdettu sipuli. Ohjeen mukaan tuo riittäisi 4-6 annokseen, minä isona tyttönä imaisin keiton kolmella aterialla eli kolmena annoksena.

Intiasta puheenollen: tiedättekö Tampereella sellaisen noutoruokalan kuin Uma's Takeaway? Olen kuullut, että sieltä voisi hyvää ruokaa irrota ja koska se nyt sattuu olemaan tuossa nurkilla, niin mitä sieltä kannattaisi kokeilla?

Jokiksen uusi keittiö

2011-11-29T06:30:00.000+02:00

En ole enää Sinisen Keittiön emäntä, Sinisessä Keittiössä puhkuvat kohta toisen emännän tai isännän tai ehkäpä molempien padat ja kattilat, jotka toivottavasti eivät toisiaan soimaa.

Minä sen sijaan emännöin itselleni uutta ja muutenkin melkoisen uutta keittiötä! Siinä missä Sininen Keittiö lieni originaali vuoden -63 keittiö, tämä uusi ruoanvalmistussoppeni on mallia -10 ja olen ihan äimänä kuinka hienoa voikaan olla ;)

Ruokailutila on edelleen erikseen, olohuoneen jatkeena. Ruokailutilassa määrää mummoni ja pappani peruja oleva jatkettava ruokapöytä, jonka ääressä olen pienenä tyttönä oppinut lukemaan, pelaamaan shakkia ja tehnyt varmastikin jotain pahojani.

Ruokailutilan syrjästä pääsee keittiöön ja heti oven vasemmalla puolen on kaappi, johon kokosin niitä parempia lasi- ja keramiikkasarjoja. Niitä, jotka eivät ole ihan arkikäytössä, mutta ovat turhan kauniita piiloteltavaksi. Piilottelin niitä edellisessä asunnossa remonttien vuoksi liian kauan!

Heti kaapin vieressä on ikkunan edessä pöytätaso, kutsuvat sitä vissiin aamiaispöydäksi tai jotain sellaista. Minä nakkasin sen alle pari kansalaisopiston peruja olevaa jakkaraa ja ajattelin asentaa ZenGrow'n pulputtamaan ikkunalaudalle! Nyt siellä itsekseen puskee tomaatteja se kesäinen tomaatti, joka ei osaa lopettaa.

Mikrolle oli varattu niin pikkiriikkinen kolo, että menin Mustaan Pörssiin ja ostin jonkun höplän papparaisen nenänedestä kaupan viimeisen pikkiriikkisen mikron. Mitäs aikaili...

Nyt minulla on laskutilaa! Sitä onkin Sinisessä Keittiössä kaivannut, yleiskonettakin joutui piilottelemaan ties missä.

On kaappitilaa, on laskutilaa ja ennenkaikkea tekniikkaa tältä vuosituhannelta. Tiskikone <3

Tällainen on siis Jokiksen uusi keittiö, mikä sen nimi on, sitä en vielä tiedä.

Neljä pientä ankkaa lähti lautaselle

2011-11-16T06:30:00.000+02:00

Olipa kerran pieni Sininen keittiö, jonka ruokavarastot hupenivat hupenemistaan. Lopulta tilanne kärjistyi niin, että lähes ainoa proteiini, jota Sinisestä keittiöstä löytyi oli tölkillinen ankkaa confit.

Hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa, että Sinisessä keittiössä pennin venyttäminen olisi kauheata köyhäilyä. On myönnettävä, että kyseisen keittiön herratar on hamsteri, jolle kelpaa myös luksus.

Löysin tosiaan kaapeistani niiden viime metreillä tölkillisen ankan reisiä confitissa eli rasvaan säilöttynä, neljä kappaletta sievää reittä luineen päivineen. Hamstrasin ne joltain Hulluilta Päiviltä joskus, ilmeisesti tarkoituksenani karistaa luukammoni.

Kuvotukseni oli huipussaan, kun kaivoin kintut rasvasta ja löin pannulle omassa rasvassaan. Tilanne toki parani, kuhan paistelin 8 minuuttia per puoli, mutta luut ne vain törröttivät lihakimpaleissa ja minulla oli visto olo. Mitä lie olin miettinyt tölkin ostaessani?

Yhden kintuista söin sellaisenaan, ihan vain ottaakseni tuntumaa. Tuntumaa otin sitten tosissani niiden kolmen rotusäären kanssa, kun riivin niistä lihat käyttääkseni niitä seuraavien päivien ruoissa.

Yhdestä raajasta jalostui vietnamilaishenkisiä tuoreita kevätkääryleitä: tarvitset reiden lisäksi tuoretta porkkanaa, riisinuudeleita, riisipaperiarkkeja, tuoretta korianteria ja pähkinäkookoskastiketta.

Lopuista lihoista jalostui ankka-nuudelikeitto: tarvitset keittovihanneksia eli porkkanaa, palsternakkaa, selleriä, purjoa, lanttua, persiljaa, kanalientä, vähän voita kuullottamiseen, pippuria maustamiseen, vettä, ramennuudeleita, soijakastiketta ja sitä reittä.

Ankka on hyvää, mutta oi ei niitä luita. Oi ei.

Karppis-kaverit moninkertaistuvat

2011-11-14T06:30:00.000+02:00

Lienee totaalisen selvää, kaikkien edellisten hiilihydraatteja tihkuvien blogausteni perusteella, etten ole karppaaja? Saattaa olla myös melkoisen kirkasta, että minulle maistuu leipä, leipä ja leipä?

No, siitä huolimatta tuli maistiaislähetys, joka sisälsi uusia Karppinen-leipiä.

Edellisellä kierroksella, kun Karppinen oli ihan uusi juttu, kehoitin paahtamaan Karppisen koska se on niin parempaa. Tämä ohje pätee myös Karppinen-ruispaloihin ja kyllä minä näyttäisin lämpöä myös sämpylöille, sekaleipää en ole kokeillut.

Minä kun en ole unohtanut, millaista leipä on, en niin erityisesti Karppisesta välitä. Esimerkiksi ruisleivästä tuli mieleen lähinnä laavakivi. Toki se voin ja juuston kanssa siis maistui, ja varmaan vielä paremmalta niille, jotka ovat karpatessaan "unohtaneet" miltä leipä maistuu.

Jos on leipää ikävä, niin nyt on vaihtoehtoja. Minä pitäydyn toisissa leivissä.

Mariaisin työkaverini ikinä

2011-11-10T06:30:00.000+02:00

Jokin aika sitten meni hommat niin putkeen, että rapsahdin ryyppyputkeen. Ei kuitenkaan sellaiseen ryyppyputkeen, johon moni suomalainen kaamosmasennuksissaan ja muutenkin lankeaa eli alkoholilliseen ryyppyputkeen.

Minun kohdalleni nimittäin lankesi putken mallisen postipaketin verran Lapin Maria -juomia.

Tuote oli tuttu aiemmaltakin ajalta, mutta kaikkia makuja en vielä ollut kokeillut. Nyt sekin tuli sitten tehtyä. Yritin myös udella mitä uutta on luvassa, mutta Saska ei paljastanut kuin että Nelosen uutisissa on lokakuun alussa vilahtanut jotain protoversiota!

Hassu homma, mutta minä otan uutiseni lähinnä paperilta. On siis mennyt se protoversio ohi, enkä osaa edes arvata mitä uutuuksia mahdollisesti olisi luvassa.

No, tokkopa tuosta haittaa on. Eiköhän se nimittäin ole hyvää sekin, mitä se sitten tuleekaan olemaan. Ainakin työpäivään välipalaksi Lapin Maria sopii oikein oivallisesti, marjaisin työkaveri joka minulla on koskaan ollut. Marikasta, Marista ja Mariasta huolimatta :)

Siellä niitä on, kaupoissa.

Ovi on auki uusien snacksien tulla markkinoille

2011-11-08T06:30:00.000+02:00

Suomen sipsimarkkinoille pukkaa uutta naksua, kun snacks-hyllyyn ilmaantuvat Doritos- ja Bugles-maissisnacksit sekä perunalastut nimeltä Lay's. Minulle niitä pukkasi postitse, maistiaislähetyksen muodossa.

Väittäisin, että Doritoksia on nähty elokuvassa jos toisessakin. On luvassa neljä makuvaihtoehtoa ja minä pääsin maistamaan niistä suosikkimakua Cool American eli hapankermaista naksua.

Ihan helposti myönnän, että pussi katosi alta aikayksikön.

Lay's väittää olevansa maailman suosituin perunalastu. Saatat tunnistaa tuotteen, joskaan et välttämättä sillä nimellä, nimittäin nämä tunnistavat myös nimiä kuten Walkers, Poca ja Thins.

Meidän markkinoille on tulossa suomalaisittain miellyttäviä makuja: Salted, Sour Cream & Onion, Paprika ja Barbecue. Ei siis mitään, mitä meillä jo tutuksi tulleet sipsifirmat eivät olisi meille tarjoilleet. Maistoin kaikkia paitsi paprikaa, ja hyvin meni alas pikkiriikkiset 27,6 gramman pussit. Myyntiin tulee toki 175 gramman pussejakin.

Iso-Britanniassa myydään Lay'sia Walkers-nimellä ja sen nimen alla olen maistanut vähän erikoisempiakin makuja: Prawn Cocktail & Marmite. Uskoisin, että vähän jännittävämpiäkin makuja voisi jossain kohdassa kokeilla tässäkin maassa. Miltä kuulostaisi Japanese Teriyaki Chicken tai Beef Carpaccio?

Buglesilta sen sijaan en odota hillittömän jännittäviä makuja Nacho Cheesen ja Roasted Paprikan oheen. Kohderyhmänä kun ovat lapset. Jos näitä dippaisi suklaaseen, saisi aikaiseksi Smashia vinkeällä mausteella ;)

Miten minulla on sellainen olo, että näitä maissitorvia on ollut aiemminkin myynnissä joltain firmalta ja sitten ne ovat vain kadonneet markkinoilta?

Oli miten oli, tällaisia sinne on hyllyihin tullut tai tulossa. Yks naks, kaks naks, joka puolla naks naks. Uutuussipsejä, televisiosta tuttuja. Kelpaavat sipsuteltavaksi, sanoo bloggaaja.

Kuplia, pääryinöitä ja rosmariinia

2011-11-06T06:30:00.000+02:00

Miten ihanan hedelmällinen voikaan lauantai-ilta olla - sinkullekin? Maailmani pakkaamisen lomassa on edennyt siihen pisteeseen, että jäljellä on lähinnä leivontaan sopivaa aineistoa sekä hedelmiä että alkoholia.

Koska leivonta ei lauantai-iltana erityisesti kiinnostanut, päädyin hedelmäiseen cocktailiin. Kevyesti kuohuviinillä.

Pear with me, Rosemary

1 prk päärynää mehussa
maun mukaan agavesiirappia
1,5 tl rosmariinia (jos on tuoretta, niin bueno)
1 pl kuohuviiniä

Valuta päärynät, ota mehu talteen! Nakkaa päärynät, agavesiirappi ja rosmariini blenderiin. Lisää makusi mukaan päärynöistä jäävää mehua, minä lisäsin 0,5 dl. Soseuta.

Kaada sose kaatimen pohjalle ja poksauta kuohuviinipullo auki, sekoita se kaatimeen soseen joukkoon. Kaada laseihin ja anna palaa!

Minähän en todellakaan ole mikään cocktailmestari, joten tein kuten parhaaksi näin. Hyvä tuli, tykkään päärynästä ja rosmariinista.

Ammattilainen tekisi varmasti tämänkin monimutkaisemmin ja hienommin ja saisi jotain upeita nyansseja auki. Ehkä nakkaisi jotain liekitettyä päärynää tikussa lasin reunalle roikkumaan. Mistä minä tiedän?

Paksukaisen lumosi omenainen, vaniljainen ohukainen

2011-11-04T06:30:00.000+02:00

Etsin tässä yksi päivä lounaalle työkaverin tilaamaa kasvislassea eli kasvislasagnea Sokoksen uusitulla ruokaosastolla, kun silmiini osui se maaginen sana: "Uutuus!"

Melkein lipesi kasvislasagne mielestä, kun annoin silmieni oikein asettua Dronningholmin Täytettyihin Ohukaisiin. Mansikalla ja vadelmalla täytetty ohukaisrullapari ei pistänyt kuolaa erittymään, mutta omenalle ja vaniljalle olin täysin valmis uhraamaan hetken lounastauostani. Siispä nappasin paketillisen lettua mukaani, etsin loput lounasasiat (sen lassenkin) ja kiiruhdin takaisin toimistolle.

Täytyy myöntää, että hieman pelkäsin ohukaisten olevan enemmänkin paksukaisia. Pelkoni osoittautui onnekseni vääräksi, lettu oli ihanan ohutta ja se oli kerrostunut rullassa. Ihan inasen liian makeaa täytettä oli minusta juuri sopiva määrä molemmissa kääröissä.

Jotenkin luotin tuotemerkkiin, sillä onhan Dronningholmin hilloja ja marmeladeja syöty ja käytetty jälkiruoanlaitossa ja leivonnassa iät ja ajat.

Einesletuiksi ja mikrotettavaksi jälkkäriksi eri kiva. Kruunasi minun ruokatuntini.

Pieni vihreä hummus eli hernekeittoa leivällä

2011-11-02T06:30:00.000+02:00

Sarjassamme "Näyttävät ruokakuvat" vuorossa tänään hummus, joka ei ole hummusta.

Ai miksikö tämä palkokasveista tehty levite, dippi, mikä ikinä ei sitten ole hummusta? No kun ei siinä ole kikherneitä. Ne on nimittäin ne kikherneet, joista hummus on saanut nimensä. Sana on peräisin jostain Arabian suunnalta, joten en myöskään näin kielinaisena (englantia, saksaa, ruotsia) osaa sanoa mitä tämä sitten oikeastaan olisi.

Hummus vihreistä herneistä

1 prk säilykeherneitä (Bonduelle, n. 2 dl)
1 pieni valkosipuli
1 limen mehu
1 rkl tahinia
kuminaa
juustokuminaa
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Aja kaikki enemmän tai vähemmän tasaiseksi tahnaksi.

Minä tykkään "kuivahkosta" hummuksesta, mutta sinä voit säädellä kosteutta öljyllä tai herneiden nesteellä tai vaikka vedellä.

Ja kyllä, tulos on varsin ihanan hernekeittoinen. Tarina kertoo, että jotkut ovat syöneet hernekeittoa tölkistä kylmänä leivän päälle levitettynä. Heidät tämä sytyttää varmasti. Mausteeksi koittaisin heinä myös meiramia ;)

Kermaista, kornia ja kornia kermaa

2011-10-31T06:30:00.000+02:00

Elokuvissa ja kirjallisuudessa sitä silloin tällöin törmää "Cream Corniin", jota minä kutsuisin ehkä maissimuhennokseksi. Suomessa en ole asiaan koskaan tainnut törmätä, mutta eipä meillä täällä ihan liikaa maissia muutenkaan syödä.

Pakastimen pohjalta minua kuitenkin haastavasti tuijotti pussillinen maissia, joten päätin usuttaa sen samalle tatamille Hullujen Päivien aikana Stokkan edessä jaetun Alpro Soyan ruokakermakorvikkeen eli Ruoan kanssa. Eihän minulla nimittäin mitään oikeaa kerma tai maitoa ole kaapeissani hillumassa.

Katsastin pari reseptiä ja totesin, että heittämällä mennään.

Maissimuhennos

1 pss pakastemaissia (200g)
1 prk Alpro Soya Ruoka (250 ml)
1 rkl täysjyvävehnäjauho
ronski nokare voita
hyppysellinen sokeria
valkosipulijauhetta
kuminaa
mustapippuria
suolaa
raastettua parmesaania

Ota ensin soijakermasta sivuun noin 3 rkl ja sekoita niihin jauho.

Yhdistä sitten keskilämpimällä pannulla maissi, loput kermasta, mausteet sokerista suolaan ja voi. Kuumenna sekoitellen, kunnes seos kuplii kevyesti ja voi on sulanut seokseen. Lisää sitten joukkoon kerman ja jauhon seos, sekoita. Anna kuplia sekoitellen, kunnes seos on paksuuntunut mieleiseksesi.

Lisää joukkoon parmesaani, sekoita kunnes juusto on sulanut. Maista ja lisää pippuria oman maun mukaan.

Syö lämpimänä.

Minä tykkäsin, selkeästi sellaista sopivaa kylmän ilman ruokaa. Lohturuokaa, jota lusikoida (haarukoida) ääntä kohden. Joku saattaisi lisätä joukkoon vähän chiliä, lämpimikseen.

Tämä toki vahvisti, että soijamaitotuotteet eivät sovi minulle. Näemmä kuumentamisenkin jälkeen saan syötyäni allergisen reaktion. No, onneksi näitä ei enää ole kaapeissa lojumassa kovin paljoa.

Arnoldsin bagelin kanssa matkalla

2011-10-27T06:30:00.000+03:00

Pakko matkustaa on jonnekin ja joskus matkalle täytyy löytyä eväät.

Olin aikeissa hypätä junaan (en sen alle) ja matkustaa maalle. Nälkä kuitenkin kurni matkalaisen mahassa ja piti jotain keksiä. Tampereen rautatieasemalla on toki kaikenlaista tuttua vaihtoehtoa Hella & Huone Delistä City Loungeen ja Baguette & Co.sta R-kioskiin.

Ei nyt kuitenkaan tehnyt mieli mitään niistä, joten reippailin ylös Tullintorille hakeakseni Arnoldsista bagelin.

Eikä muuten ollut yhtään pässimpi juttu! Valitsin juusto-jalopeño-bagelin ja täytteeksi Chicken Ceasarin. Sitä sitten mussuttelin pikajunassa idästä länteen.

Erityisen tyytyväinen olin siihen, etten langennut ottamaan donitsia tai Spinnya jälkkäriksi. Bagel riitti nimittäin ihan hyvin ja oli itsessään kivan raikas juttu.

Taidan käydä toistekin, etenkin kun kulkureittini ovat pikapuoliin hyvin Arnolds-rikkaita.

Syö jogurttia

2011-10-26T06:30:00.000+03:00

Kun vietin Jokis-hiljaisuutta, söin jogurttia. Söin Valion uutta hunajaista Bulgarian jogurttia. Söin enkä ollut kovin innoissani.

Kehottaisin syömään jogurttia ja hunajaa. Siis ei jogurttia, joka kuvittelee olevansa hunajaista vaan jogurttia johon on lorotettu erikseen hunajaa. Vaikka sitten ihan maustamatonta Bulgarian jogurttia ja hunajaa.

Ni kerta.

Mitä teet kun olet risottoliemessä?

2011-10-25T06:30:00.000+03:00

Kaappien tyhjentyessä tulee eteen tilanteita, joissa meinaa mennä sormi suuhun ruoan sijasta.

Minulla oli hyvä aie tehdä risottoa. Olin aivan varma, että kaikkea tarpeellista löytyy - valkoviiniäkin. Kaivoin kaapeista kaikkea tarpeellista, pakastimesta löytyi herneitä ja sipulia. Sitten tajusin: ei lientä, ei liemikuutioita! Olin ei-niin-kirjaimellisesti liemessä.

Mitä tyttö saattoi tehdä?

Kävin mielessäni läpi vaihtoehtoja, joista kaikki tuntuivat enemmän tai vähemmän hyvän ruokalajin vesittämiseltä. Kunnes sitten silmiini osui vihreä pakkaus...

Minttu-hernerisotto vihreästä teestä

1 l vettä
4 pss vihreää mintulla maustettua teetä
2,5 dl arborioriisiä
1 dl sipulia pilkottuna
1-2 tl valkosipulimurskaa
öljyä
loraus valkoviiniä
½ pss pakasteherneitä sulatettuna
nokare voita
1 dl raastettua parmesaania
suolaa ja mustapippuria

Keitä vesi ja lisää teepussit maksimissaan 5 minuutiksi veteen.

Kuullota teen tekeytyessä sipulia öljyssä nelisen minuuttia, lisää sitten valkosipuli ja jatka kuullottamista minuutti. Lisää sipulien perään riisi ja kuullota taas. Kun riisi on kuultavaa, lorauta sekaan hieman valkoviiniä ja sekoita.

Lisää nyt teetä kauhallinen kerrallaan riisin joukkoon, anna nesteen imeytyä ennen kuin lisäät seuraavan kauhallisen. Jatka kunnes riisi on sopivan al dente, 15-20 minuuttia. Kuumenna samalla herneet (mikrossa tai miten ikinä haluat ne kuumentaa). Lisää herneet loppuvaiheessa risottoon, sekoita mukaan parmesaani ja voinokare.

Mausta lopuksi oman maun mukaan suolalla ja pippurilla.

Yllättävä makuelämys! Erinomaisen raikasta, voit hyvin lisätä tuoretta minttua jos niin haluat.

Tajusin myös, että risoton kaveriksi paistamani kampasimpukat olisi nekin voinut "teeistää" savustamalla ne teellä. Tosin ei tässä huushollissa, liesituuletin kun uupuu ja tilan ilmastointi on muutenkin hivenen heikko.

Panda & Taffel koettelevat karkkilakkolaista

2011-10-24T06:30:00.000+03:00

Karkkilakkoa on teoriassa jäljellä vielä 63 päivää (ja 302 takana) ja retki on ollut yllättävänkin helppo.

Tai siis helppoa on ollut tähän asti, kunnes nyt ne pirnalekset Pandalla menivät yhdessä Taffelin kanssa keksaiseman kivan kilpailijan norjalaisen Nidarin Smash! -snacksille! Nyt tälle pikku suklaa- ja sipsinarkkarille kuiskuttelee karkkihyllyssä Pandan Suklaa Mix Snacks -pussi suklaisia, suolaisia ja rouskuvia sulosointujaan...

Tykkään nimittäin ihan hirveästi juuri noista Smash! -naksuista, koska suolainen ja makea vaan toimivat yhteen. Ja nyt tämä Pandan ja Taffelin uutuus vielä kehtaa lisätä twistiä barbecue-mausteella ja chilillä. Ettäs kehtaatte senkin naksuperkeleet.

Olen todellakin tsekannut mitä Taffelin sipsejä on valittu suklaaseen upotettavaksi: muotosnacksien klassikko Raffel (joka ei kyllä maistu yhtään millekään), varmasti erittäin toimiva barbecue-maustettu Snack Fries ja epäilemättä hyvä valinta Chili Wheels (suklaa ja chilihän ovat pyhä liitto, saattaisi joku lisätä).

Juustoiset sydämenmalliset Heartsit saattaisivat jopa minun mielestäni olla aavistuksen perverssi kombo suklaan kanssa...

En malta odottaa!

Tai ehkä on ihan hyvä, että on tämä karkkilakko. Ehtii tämä polte ehkä sammua ennen kuin on lupa mättää. Pääsinhän nimittäin yli Bilar-vimmastakin, vaikka mainos on edelleen aivan parhautta!

Olen paitsi oman elämäni tv-chat-juontaja, myös lakkovahti.

Kiekko vasemmasta ylämum... kaapista

2011-10-20T06:30:00.000+03:00

Kaappien tyhjennys -jumppa jatkuu, tällä kertaa tuloksena oli muun muassa lisukevaihtoehto vaikkapa kalan tai pihvin kaveriksi. Oli nimittäin säkillinen polentaa ja siitähän piti päästä.

Kippasin polentakiekkojen päälle myös paistettuja herkkutatteja ja on minusta niin nättiä, että kelpaisi vaikka Arvostele mun illallinen Suomessa -ohjelmaan ;) Sitä paitsi illallisbileisiin sopivan simppeliä safkaa, kuhan muistaa aloittaa edellisenä päivänä keittelemällä polentan valmiiksi.

Näin se menee:

Polentakiekkoja ja paistettuja tatteja

7,5 dl vettä
½ tl suolaa
1 tl sipulifondia
2,5 dl polentaa
1,5 rkl voita
½ sl raastettu parmesaania
öljyä + voita paistamiseen

Kiehauta vesi, suola ja fondi. Lisää koko ajan sekoittaen polenta ja vähennä lämpöä. Jatkuvasti (ja varovasti) sekoittaen jatka, kunnes polenta on kypsää (paketin ohjeen mukaan tai kunnes polenta on kypsää, eroja on). Kun puuro on kypsää, sekoita joukkoon voi ja parmesaani.

Kaada puuro laakeaan leivinpaperill vuorattuun astiaan levyksi ja jäähdytä ainakin 4 tuntia jääkaapissa.

Leikkaa paloiksi vaikka piparimuoteilla ja paista öljyn ja voin kombossa. Voit halutessasi maustaa voin, minä käytin voissa jauhettuna kuivattua tattia ja pippuria.

Paista kaveriksi sieniä ja raasta päälle vähän parmesaania.

Vielä paremmalta näyttää, kun lisäät päälle jotain tuoretta vihreää yrttiä. Minullahan ei mitään sellaista ollut, kurjaksi on mennyt valikoima :P

No ei vaan, hullumminkin voisi mennä. Vai mitä?

Ei sentään ole kuuman poksahtelevan maissipuuron aiheuttamia kraatereita pitkin kroppaa.

Raikasvau! Mustikkavichy paljastaa tunteeni!

2011-10-19T06:30:00.000+03:00

Olen viimeisen kuukauden sisällä rakastunut kahdesti.

Ensin rakastuin Belvoir Fruit Farmsin luomun mustikkatiivisteen ja vichyn komboon. Sitten rakastuin asuntoon, jossa on ihan oikea keittiö. Sitten tein asunnosta tarjouksen, jota kilisteltiin tällä mustikkavichyllä.

Ihanaa raikasta janojuomaa. Monta monta lasillista.

Belvoiria jälleenmyy meillä Tampereella tietysti lähikauppani Stockmann. Se onko Stokka enää kauan lähikauppani, jääköön toiseksi tarinaksi.

Mitä mehutiivistettä sinä lantraat nimenomaan vichyllä?

Suklaamoussekakkua vääryyden vadelmilla

2011-10-18T06:30:00.000+03:00

Kävin kaupassa hakemassa vichya mustikkamehutiivisteelle ja laitoin samalla reissulla merkille uusia Frödingen pakastekakkuja.

Mukaani lähti Suklaamoussekakku vadelmineen suklaineen päivineen.

Vasta kun olin sulattanut kakun pakkauksen ohjeiden mukaisesti, epäilys iski minuun. Vadelmaepäilys. Olette nimittäin varmasti kuulleet Elintarvikevirasto Eviran kehoituksesta kuumentaa etenkin ulkomaiset pakastevadelmat ennen käyttöä?

En erityisemmin pelkää ruokaa, olen käytellyt pakastevadelmia ihan sujuvasti ja eilisessäkin postauksessa saattoi käydä selväksi, että vanhentunut ruoka ei erityisemmin pelota. Nyt kun haarukoin moussekakkua ääntä kohden ja vadelmat olivat vielä hieman hileisiä, epäilys kuitenkin hiipi kimppuuni. Aloin väistellä vadelmia.

Itse torttu oli harmittoman hyvää, mitään erityistä himoa sen hyvyyteen ei kyllä herännyt. Kakku on ihan kivannäköinen, verrattuna esimerkiksi Frödingen mutakakkuun. Että jos tätä uutukaista vadelmapelkoa ei lasketa, niin ihan hyvis uutuus.

Karitsaista gyozaa

2011-10-17T06:30:00.000+03:00

Olen harjoittanut elämäntilanteesta johtuen sekä pakastimen että kuivakaappien tyhjennystä ja syönyt sen johdosta mitä kiintoisinta sapuskaa.

Yhdellä pakastinsukelluksella löysin paketillisen gyoza-kuoria, toisen karitsan jauhelihaa ja kolmannen jotain yrttisekoitusta. Ja niinkuin mainoksessa sanotaan: siitä se ajatus sitten lähti... vaikka parhat päivät paketeissa ehkä olivatkin jo ohi.

Resepti on nyt todella suuntaa antava, koska käytännössä vain heittelin asioita kulhoon tähtäimenäni edes etäisesti itämaisia makuja muistuttava mössö. Gyozathan nimittäin ovat kaukoidästä tuttuja nyyttejä, joilla on monia eri nimiä ja myös useita eri valmistustapoja.

Mitä sitten käytännössä noiden nyyttien sisällä on?

Hannan karitsagyozat

karitsan jauhelihaa (nelisen desilitraa, en punninnut)
1 pieni valkosipuli
½ tl jauhettua inkivääriä
½ tl jauhettua korianteria
1 tl makeaa paprikajauhetta
1 rkl Findus Aasialaiset yrtit -seosta (mm. sitruunaruohoa)
loraus sesamöljyä
1 pkt gyozakuoria
öljyä paistamiseen
vettä höyryttämiseen
soijakastiketta + loraus sesamöljyä + sesamsiemeniä dippiin

Sekoita jauheliha, murskattu valkosipuli, mausteet ja sesamöljy kulhossa. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

Ota täytekulho, pieni astia jossa kylmää vettä, lautanen jolle ladot täytetyt gyozat ja gyozakuoret. Etsi hyvä työskentelypaikka ja ala täyttää. Ota gyozakuori kämmenellesi jauhotettu puoli alaspäin. Kasta sormesi veteen ja piirrä sillä pyöreän kuoren reunoihin vesivana. Ota teelusikallinen täytettä ja taita puolikuuksi, rypyttäen reunaa viuhkaiseen muotoon alta löytyvän videon mukaisesti.

Kun olet täyttänyt kaikki kuoret, nosta täytetyt gyozat hetkeksi kylmään.

Kuumenna laakea paistinpannu kuumaksi, lisää sitten hieman öljyä ja lado gyozat riveissä paistumaan. Paista kunnes pohja on kullanruskea. Lorauta sitten pannulle vettä niin, että vesikerros on noin 7-10 millimetriä korkea. Laita kansi pannun päälle ja anna kiehua kunnes vesi on höyrystynyt kokonaan.

Nauti sitten gyozat dipin kanssa.

Aika vapaalla kädellä pistelin menemään, ja ensikertalaiseksi gyozan tekijäksi, mutta gyozan intohimoiseksi rakastajaksi olin yllättävän tyytyväinen lopputulokseen. Ja myönnän, että vedin ylimääräiset kylmänä kaapista rakkaan ystävän tupareista palattuani... sievässä tinassa.

Sitten kun seuraavan kerran teen näitä nyyttejä, täytän ne kyllä katkaravuilla. Vaikkei tässäkään täytteessä mitään vikaa ollut.

PS. Muita sekoiluja tyhjennyskeittiössäni: sekoitin bearnaise-kastikejauhetta ja majoneesia. Oli yllättävän hyvää.

Hummerin hirviö luksustamattomana

2011-09-22T06:30:00.000+03:00

Täytyi tyhjentää pakastinta, joten loogisinta oli hummailla halvennuksesta ostetusta hummerista jotain suorastaan käsittämättömän ei-luksusta. Kutut klassisesta hummeri thermidorista.

Kyllä, kaivoin esille myös amerikkaan muuttaneelta opiskelukaveriltani adoptoimani voileipägrillin. Eihän minulla sen käyttöön mitään ohjeita ollut, mutta miten vaikea sekään nyt voi olla? Ja todellakin aioin raiskata tämän luksusainesosan laittamalla sen paahtoleipäviipaleiden väliin.

Ostin taannoin Hulluilta Päiviltä halvennuksesta pakastetun valmiiksi keitetyn hummerin, koska en ikinä sellaista ollut kokeillut. Sulattelin sen ja kävin sen kimppuun hillittömän moran kanssa. Ja siitä se ajatus sitten... ai niin, sehän oli lähtenyt liikkeelle jo ajat sitten.

Hummeria voileipägrillistä

1 keitetty hummeri
1 avokado
8 viipaletta Valio Oltermanni Täyteläinen -juustoa
8 viipaletta Fazer Paahto Juusto -paahtoleipää
Arla Ingmariini Merisuolaa
sipaus majoneesia per leipä
mustapippuria

Kaavi hummerista lihat. Viipaloi avokado. Kuumenna voileipägrilli.

Voitele Ingmariinilla kaikki paahtoleipäpalat kevyesti molemmin puolin. Asettele sitten neljälle palalle kullekin neljännes avokadosta, neljännes hummerin lihasta, kaksi viipaletta juustoa ja sipaus majoneesia. Rouhaise päälle mustapippuria. Jos et käytä suolattua levitettä, suositan myös kevyttä suolaa. Viimeistele lyömällä voidellut 4 paahtoleipäpalaa kunkin täytteen päälle.

Paista leipiä 3-4 minuuttia per leipäerä. Syö salaatin kanssa, jos olet tervehenkinen eläin.

Badabing! Hyvin meni alas, oli niinkuin katkarapucocktail, mutta hummerilla. Oli niinkuin rapukestit, mutta hummerilla ja avokadolla eikä juomalauluja laulettu. Laihduttajat varmaan ovat kauhistuneita.

Tällainen se minun adoptoitu grillilapseni on. Valmistajan sivuilta varmaan löytyisi käyttöohje, mutta ei tuo nyt mitään rakettitekniikkaa ole. Oranssi valo sammui kun oli lämmintä, tadaa! Tarttumattomiin pintoihin tuskin on turvallista käyttää mitään teräsvillaa puhdistukseen, arvaisin talouspaperin puolesta.

Niin ja se toinen hirviö, se jota sulattelin vuorokauden:

Ruma kaveri. Muttei edes ruma kaveri ansaitse saada tuollaisesta morasta. Onneksi minun moraalini on näissä jutuissa melko vähäinen.

Keittoa, omskakas, keittoa!

2011-09-21T06:30:00.000+03:00

Kotonani asuu useampia apinoita ja yhden sellaisen kanssa ryypättiin tässä yhtenä iltana.

Ei me kuitenkaan ihan mitä tahansa kaadettu, vaan juotiin pois jääkaappiin unohtunut joltain messuilta käteen jäänyt Marli Tarhurin Metsämarjakeitto. C-vitamiinia, säilöntäaineeton, ja niinkuin monet hyvät asiat maailmassa: ravistettava.

Apina ehkä pitelee kiinni turpavärkistään, mutta minulle maistui. Nuorruin yhtäkkiä hyvät 20 vuotta, muistuivat mieleen etenkin koulujen mehukeittoiset puuropäivät, joissa ei muuten ole yhtään mitään vikaa (aina sai juuresta ja leikkelettäkin, eikä se puuro mitään vettä ollut)! Olisipa ollut ohrapuuroa kaverina, olisi ollut vielä kivempi iltapala.

Sokeriahan tässä on tottakai, mutta kyllä minut vakuuttavat soseutettu vadelma, mansikka ja mustikka. 9 % marjapitoisuus on parempi kuin monessa muussa muka marjaisassa asiassa. Otan mieluusti vastaan tällaisia välipalakokoisia pakkauksia, jos joku haluaa niitä minulle lähettää. Apinalta ei kysytä.

Niin, että on huonompiakin tuotteita.

Taltuta useampi mieliteko Piazzalla

2011-09-20T06:30:00.000+03:00

Ruokalistan ensimmäinen päivä on käsittääkseni aina vähän sellainen tulikoepäivä ravintolalle. Jos kohdalle vielä asiakkaina sattuu sellainen hämmentävä iso kööri päälle puhuvia ja kaikkea paitsi keskittyviä kaveruksia... Jippii?

Iskimme siis jokin tovi sitten Piazza Foodfactoryyn, tietämättämme juuri sen listauudistuksen alkumetreillä. Vaikka emme kavereiden kanssa ehkä olleet ihan sitä mieltä, että lista visuaalisesti olisi onnistunut, meille kyllä maistoi ruoka.

Pöytäämme kiikutettiin lähinnä tapaksia, kuten ylemmässä kuvassa minun valitsemani kahdeksan tapasta. Sinänsä kätevää, että ne tulivat kaikki aina yhtä asiakasta kohden yhdellä lautasella, vaikka tapaksilla yleensä on taipumus saapua miljoonana eri annoksena. Tykkään niistä pienistä lautasista, kulhoista, laudoista ja ties mistä, mutta piru vie ne vievät tilaa!

Hinnoittelulle ehdottomasti piste, helppoa matematiikkaa kun ilmoitettiin hinta kahdelle, neljälle, kahdeksalle tai kaikille eikä tarvinnut itse ynnäillä. Vaan valita valtaosa ;)

Myös jälkkärien suhteen sai valita tapastyyliin useampia ja sehän toimi! Olen aina halunnut valikoida useampia, mutta jopa minulla on jälkkäriraja - hämmentävää kyllä. Nyt valitsin kaksi minijälkkäriä tyydyttämään kahta eri himoa ja hyvä oli.

Ainakin mulle tällainen toimii.

PS. Pöydästä tiedettiin myös kertoa, että vegecurry oli hyvää. Plaza Combo sen sijaan näytti fiinimmältä kuin sanalta combo voisi olettaa.

Rienaavat ryynärit

2011-09-19T06:30:00.000+03:00

En tiedä mikä prinssinakkiperkele minuun kaupassa iski, mutta ylitsepääsemätön sen aiheuttama himo kuitenkin oli. Hassu homma, se ei kohdistunut kuitenkaan ihan tavallisiin prinssinakkeihin.

Himotti nimittäin ihan pöyristyttävissä määrin Poutun Prissiryynärit.

Kannattiko? No ei sitten alkuunkaan, olen syönyt nii-in paljon parempiakin ryynimakkaroita ja prinssinakkeja. Tämä ei kokemuksena ollut yhtään mistään kotoisin. Melkein harmitti tuhlata yksi ruokailu tällaisten parissa, vaikka söin minä siis toki muutakin.

Laskin sen pussin oikeasti kahdesti takaisin hyllyynkin, mutta palasin sen luo. Jokin minua riivasi.

Kiitos ja anteeksi.

Jännittävämpää mättöä, kiitos

2011-09-15T06:30:00.000+03:00

Kuvassa on Hesburgerin tämän hetken kampanjatuote, Facebook-skaban eli osallistamisen tulos, Megamättö. Todellisuus on vasemmalla ja markkinointikuva oikealla.

Pointtini ei kuitenkaan tänään ole todellisuuden ja markkinointiunelman ero. Vaan itse kisa.

Kisassa sai itse koota oman ehdotuksensa hampurilaisesta ja niistä yleisö sitten äänesti oman suosikkinsa, joka nyt sitten on tämä riihimäkeläisen Juho Kuisminin suunnittelema Megamättö. Nähdäkseni Megamättö eroaa Hesen peruskerrospurilaisesta neljässä kohdassa: suurempi koko, sipulirenkaat, pekoni ja BBQ-kastike. Ai niin, tässä ei tainnut olla maustekurkkuja, siitä piste.

Ei siis mitään erityisen ihmeellistä - eikä toki ole tarvekaan olla, enemmistö valitsi.

Mainosvideo kuitenkin antaa olettaa, että ehdotuksia tuli hulppeat 17 000. Minä haluaisin olettaa, että joukkoon mahtui jotain oikeasti uudenlaista ja jännittävääkin. Itse en omaa ehdotusta rakentanut, mutta Viidakkorummun (eli sovelluksen teknisen toteuttajan) työnäytteestä löytyvä kuva antaisi olettaa vaihtoehtoja piisanneen jännittävämpiinkin lopputuloksiin?

Eli mietin tässä, tullaankohan kampanjoissa näkemään jotain mielenkiintoisempiakin skabapurilaisia voittajan jälkeen?

Ehkä jotain muutakin kuin haastavan kokoista.

Voi voi!

2011-09-14T06:30:00.000+03:00

Suosimani Juustoportin Luomu Kirnuvoi on saanut seuraa rasvahyllylle. On nimittäin ilmaantunut luomua voita niin Valiolta kuin Arlaltakin hyllyihin sillä välin kun käänsin selkäni.

On nyt sitten luomuna voita, kirnuvoita ja meijerivoita - jää sinun päätettäväksesi mikä näistä termeistä on se eniten luottamusta herättävä. Hinnallisesit pyöritään aika samoissa lukemissa, Juustoportti taisi olla hilkun kalliimpi muita.

Arla tarjoilee 250 gramman pakettia, kun nämä kaksi muuta ovat 200 grammaisia. Minulle homman ratkaisee ainakin toistaiseksi tämä pakkauskoko, 200 grammaa riittää allekirjoittaneelle pitkäksi aikaa. Joten nyt kun Juustoportin luomuvoi on erittäin tuttu, kokeilen Valion vastaavaa seuraavaksi. Maku ratkaisee.

Pääasia että on voita.

Piiloutujien pasta

2011-09-13T06:30:00.000+03:00

Pistin taas uutuuden merkille kaupassa, "New!" veti puoleensa...

Keskusteltiin tuossa tyttöjen kanssa lauantaina pastasta. Tai lähinnä siitä, että kannattaako sitä ravintolassa syödä. Minun valveutunut mielipiteeni täydellisen uskottavan näköisenä hiilihydraattihippona on, että ei ehkä ihan välttämättä, se on hyvin harvoin hintansa väärtti. Pasta on parasta kotona, itse al denteksi keitettynä ja kotitekoisella kastikkeella.

Siitä mielipiteestä huolimatta päätin kokeilla Finduksen uusista World Selection -mikroaterioista juuri pastaa: Pasta Al Salmone. Pakasteesta mikroon siis.

Kyllä näissä aina on nimenomaan siinä pastassa vika: se on liian pehmeää, liian kuivaa, liian jotain. Se ei mitä todennäköisimmin vaan kerta kaikkiaan toimi. Ja kastike on jotain ihmeellistä, vähintään tunkkaista tai ei minkään muun kuin suolan (jos senkään) makuista.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa se oli tomaattista, eikä sitten paljon muuta. Jos sitä lohta annoksessa oli, se oli hyvin piiloutunut. Mikro laski seitsemään ja ainekset piiloutuivat? Perinteistä.

Pasta tietysti meni yli.

Jos sorkit korkkia, tue Zorkia

2011-09-12T06:30:00.000+03:00

Ei voi olla kovin huonot illanistujaiset, jos juodaan pelkästään, vain ja ainoastaan kuohuviiniä. Useita pulloja.

Kuva: Mike Seyfang

Jotta teille ei tulisi paha mieli, en retostele aiheella sen enempää vaan siirryn asiaan: Zork-korkkiin.

On nimittäin ihan pöyristyttävän kätevää, että kuohuviinipullon saa uudestaan kiinni! Kyllä, kokonaan kiinni eikä vain sinne päin. Hirmukiva bonus on se, että Zorkin hiilijalanjälki on 40% pienempi kuin tavallisen korkin ja Zork on 100% kierrätettävä.

Hulvatonta on, että ensin korkkia lähdetään kuorimaan kuin omenaa. Se on kääriytynyt pullonkaulan ympärille kuin fanityttö! Tiukasti ja järjestelmällisesti. Eikä se ilmeisesti sokaise ketään posahtamalla suoraan silmään. Sanoisin, että erittäin hyvä ominaisuus - kaikki eivät vaan osaa olla poksuttelematta. Formulakuskeja varmaan nyppis kyllä. Tutustu korkin periaatteisiin Kuohuviini.fi:ssä.

Tämä Australian ihme löytyy meidän markkinoiltamme toistaiseksi kahdesta pullosta: Mateus Sparkling Brut Rosé ja Saint Clair Vicar's Choice. Nautiskelimme jälkimmäistä ja diggailimme sen herukkaisuutta. Ja Zorkia.

Kuohuviini-meiningeissä, hyvää maanantaita!

PS. Erikoistervehdys sunnuntaina 11.9.2011 minut Gastropub Nordicissa peläyttäneelle lukijalle! Olet huippu :)

Helppo saksalaisten pasta eli spätzle

2011-09-09T06:30:00.000+03:00

Stockmannilla on Berliiniä koskevat teemaviikot ja koska Berliini on Saksassa, spätzle kuuluu oleellisesti kuvaan. Tässä postauksessa ei tosin ole tarkoituksena puhua Stockmannista tai sen teemaviikoista muuten kuin innoittajina.

Spätzle on saksalaisten pasta. Suureksi hämmennyksekseni sana "spätzle" tulee saksan sanasta Spatz, joka tarkoittaa varpusta. En nyt mitenkään halua alleviivata, mutta pienten varpusten parvi... Huonot läpät, onhan perjantai.

Tein tässä siis ensimmäistä kertaa spätzleni itse, enkä luonnollisestikaan jättänyt maustamatta sitä omalla tavallani.

Syysspätzle

120 g täysjyvävehnäjauhoa
80 g spelttijauhoa
kourallinen kuivattuja tatteja
hyppysellinen suolaa
2 munaa
1 dl kädenlämpöistä vettä
voita paistamiseen

Jauha tatit (morttelissa tms.). Sekoita jauhot, tatit ja suola kulhossa. Riko joukkoon munat, sekoita puulusikalla. Lisää lopuksi joukkoon vesi pienissä erissä, sekoittaen. Taikinan tulisi olla löysähköä muttei ihan nestettä, joten vettä ei tarvita välttämätät kaikkea mutta jos menee yli, lisää hieman jauhoa.

Anna taikinan sitten levätä puolisen tuntia.

Keitä sitten kattilassa runsaasti vettä. Voit halutessasi suolata keitinveden. Kun vesi kiehuu, on aika lisätä spätzle: voit esimerkiksi levittää taikinan leikkuulaudalle levyksi ja leikata veitsellä kattilan yllä nauhoja veteen. Tai tee kuten minä ja käytä kartoffelpresseä eli perunapuristinta. Noin 30 sekuntia vedessä, spätzle nousee pintaan ja sitten voit reikäkauhalla nostaa spätzlen vedestä.

Paista keitetty spätzle vielä voissa. Tästä syntyy lisuketta hyvinkin 3-4 annokseen.

Minun lopputulemassani oli kiva tattinen kaiku, eikä ihan valkoisista valkoisinta jauhoa. Luomumunia, luomuvoita. Hyvä tuli, teen takuulla spätzleä itse jatkossakin.

Oli siis helppoa ja oli hyvää. Ehkäpä tatin sijasta haluat kokeilla jotain yrttiä, juustoraastetta tms. Tuskin kukaan saksalainen tulee horisemaan, että pyhäinhäväistys!

Perunanappeja naamariin

2011-09-08T06:30:00.000+03:00

Hetken mielijohteesta ja konsulentin kannustuksesta ostin pussillisen Perheleipureiden Luomu Perunanappeja. Sitten tulin kotiin ja sipaisin päälle merisuolalla kruunattua Ingmariinia.

On sellainen tuntuma, että tämä on jonkin sortin uutuus. On luomua, on lisäaineetonta, on maidotonta ja konsulentin sanojen mukaan totta vieköön ihan pikkiriikkisen makeahkoa.

Kyllä tällaisia pari kappaletta välipalaksi syö ja voin hyvinkin kuvitella, kuinka pieniin illanistujaisiin tekisi näistä ja joistain suolaisesta moussesta suupaloja. Maku ja koostis jees, ei välttämättä mitään ihan ylitsepääsemätöntä himoa herää, mutta ei ala harmittaakaan. Toisin sanoen: olen törmännyt pahempiinkin nappeihin.

Harmaista voileipätäytteistä se ajatus sitten lähti...

2011-09-07T06:30:00.000+03:00

Onko mitään epämiellyttävämmän näköistä kuin musta tai harmaa ruoka?

Varmaan on, mutta juuri nyt haluan teidän pitävän ylläolevaa kysymystä lähinnä retorisena ja katsovan seuraavia kuvia. Kuvat on otettu aivan tuoreesta ruokalistasta.

Voin kokemuksesta kertoa, ettei visuaalisena tai graafisena suunnittelijana, art directorina tai muuna vastaavana ole helppoa. Ulkoasusta kun on kaikilla mielipide, mutta kaikkia ei mitenkään voi miellyttää - toinen kun tykkää punaisesta siinä missä toinen sinisestä ja kolmas haluaa maltillista beigeä.

Mutta ruokakuvissa väittäisin, että yhdessä ja samassa kuvassa ei väri ja harmasävy ihan samaan kuvaan sovi. Voileivän tumman harmaat täytteet eivät vedä ruokailijaa erityisen oikealla tavalla puoleensa. Pistaasin vihreästä tulee häijyn luonnoton harmaan pähkinän rinnalla.

Sääli sinänsä, tämä menu on "sairaan" tyylikäs. Siis muuten ihan tyylikäs, mutta ruokakuvien kohdalla on staili mennyt pikkuisen yli. Ruokahan itsessään siis oli hyvinkin kelpoa, mutta ensi kerralla kun uusitaan menua, ei syötetä visuaaliselle tiimille niitä nappeja mitä nyt oli vedetty?

(Paikkahan ei voi olla huono, jos se mahdollistaa useiden jälkkärihimojen sammuttamisen kertalaakista - tilaa vaikka 6 jälkkäriä tai kaikki yhdeksän...)

Minusta ruokakuvissa pitää pysytellä joko väreissä tai sitten rohkaistua olemaan tyystin harmaasävyjen parissa. Ei molempia yhtäaikaa, kuin ehkä menun kannessa.

Vai mitä olet mieltä, vetävätkö näissä kuvissa näkyvät ruokatyylit puoleensa? Voiko pöydällinen visuaalisia suunnittelijoita olla tuomionsa kanssa väärässä?

Nämä rahkat laulavat makeanhimosi suohon?

2011-09-06T12:50:00.000+03:00

Rahka ei nyt suoranaisesti ole suosikkejani, mitä maitotuotteisiin tulee.

Siitä huolimatta piti kokeilla, kun kaupassa bongasin Valion maustettujen rahkojen joukosta yhtäkkiä vähän suolaisempia vaihtoehtoja kuin esimerkiksi valkosuklaa-lime.

Silmääni osui ensin Yrtit ja ehdin jo miettiä, että melko villiä makeiluksi. Okei, onhan toki yrttejä, jotka soveltuvat nimenomaan makeiluun. Tarjoiluehdotuksen lohkoperunat sen sijaan käänsivät minut oikealle tolalle ja tajusin, että tässähän on kyse suolaisista rahkoista!

Nappasin hyllystä myös purkillisen Makea & tulinen -rahkaa ja shoppailin myös dipattavissa olevia asioita. Enhän minä nimittäin mitään leipomaan aikonut ryhtyä. Vaikka siis todellakin maistaisin näitäkin "täytettyjä mini-focaccioita"...

No, makeaan ja tuliseen dippailin villisikanakkeja ja ranskalaisia. Oli vähemmän makeaa, enemmän tulista. Ei ollenkaan huonoa. Kestän tulista todella huonosti, ja minun maailmassani tämä ihan totta oli tulista. Sattui korviin -tulista, mutta en usko chiliharrastajien olevan kanssani samaa mieltä.

Ja yrttejä kokeilin nokareena voissa paistetun spätzlen päällä, pakkaus ehdotti esimerkiksi juurikin pastan päälle nokareen lohkaisemista. Ei ollut huonoa tämäkään, joskin ehkä vähän mitään sanomattomampaa.

Rahka on minulle jotenkin neutraali tai makea asia. On jotenkin hassua, että se yhtäkkiä onkin suolaisen puolella. Vaan eiköhän näitä joku syö jatkossa, itseäni en näe fanien joukossa. Jotenkin odottaisin tätä enemmän kermaviileiltä.

Ehkä tämä inspiroi myös kokeilemaan ns. makeisiin herkkuihin sopivia yrttejä rahkaherkkuihin ja tuomaan lisää tulisuutta rahkajälkiruokiin?

Paremmille pulloille!

2011-09-04T06:30:00.000+03:00

Minä unohtaisin juoda, ellei vierelläni pyörisi vesipullo tai pari.

Pääasiassa juon hanavettä, mutta senkin juominen jotenkin vaan luonnistuu paremmin kun se on pullossa. Joten tähän asti olen silloin tällöin ostanut kivennäisvettä tms. ja käyttänyt sitä pulloa sitten hanavedenkin juomiseen.

Se ei kuitenkaan ole terveyden kannalta ilmeisesti mitä parhain vaihtoehto, eikä ympäristökään näistä muovipulloista tykkää (kyllä minä ne kierrätän niinkuin pitääkin VAIKKA VIHAAN pullojen kärräämistä kauppaan).

Runsas viikko sitten vietettiin World Water Weekia, ja sen seurauksena päätin hankkia vähän ekologisemman uudelleenkäytettävän pullon vedelleni. Twitterissä sain Petriltä suosituksen kääntyä SIGGin puoleen ja tein työtä käskettyä.

Pullo on ehkä kevyesti turhan sporttisen näköinen minun makuuni, mutta toisaalta kuka täällä kotona minua katsoo? Töissä ehkä, mutta toisaalta pitänevät minua muutenkin outona. Kauluri lupasi, että pullo on BPA-vapaa (Bisfenoli-A). Käsittääkseni näin ei firmalla ole aina ollut, mutta toisaalta jos pulloja on tehty vuodesta 1908... mitä voimme olettaa? 1908 hädin tuskin välitettiin muistakaan myrkyistä.

Ihan parasta on kuitenkin tämä: pullo pysyy viileänä.

Siis ulkopuoleltaan. Nimittäin kun allekirjoittaneella alkaa päänsärky, on jotenkin muodostunut tavaksi painaa vesipullo ohimoa vasten ja mitä viileämpi se on, sitä parempi. Eli ihan täydellistä!

Ja nestekin sisällä on viileämpää kuin mitä se olisi tuossa muovipullossa. En ole viilentänyt SIGGiäni erikseen, hanasta on juoksutettu kylmää ja siinä oli esivalmistelut.

Olen erittäin tyytyväinen hankintaani.

Tarina myös kertoo, että jos hukkaan korkin (en jätä pulloja ikinä auki, joten melko epätodennäköistä) niin uuden saaminen on helppoa kuin huutonetissä hulluuntuminen.

Tämä ei ole maksettu mainos. Omia rahojani sijoitin. Todennäköisesti palautettavia pulloja on sen verran, että sijoituksesta hyvä osa tulee niitä kauppaan raijatessa takaisin.

Millaisesta astiasta sinä otat vesiryyppysi?

Meksikolaisten eri kaliiperin mehujää

2011-09-03T06:30:00.000+03:00

Epäilen vähän, että Suomessa kukaan ei tykkää "mehujäiden" konseptista niin paljon kuin minä. No, ei anneta sen haitata.

Heiluttelen siitä huolimatta edessänne aihetta koskevaa kirjaa, ostin nimittäin itselleni meksikolaista paleta-jääherkkua koskevan teoksen: Fany Gerson - Paletas.

Paleta ei oikeastaan ole MEHUjää, mutta kun ei meillä Suomessa ole oikein sanaa vastaamaan englannin "popsiclea" tai "icy popia". Sana "paleta" tulee espanjan sanasta "palo" eli tikku. Jäähdytettyä herkkua tikun nokassa siis.

No, hassu homma, en tehnyt ensimmäisiä paletojani tikkujen nokkaan vaan Lékuén muotteihin. (Tykkään noista puristeltavista muoteista :P)

Ja koska tulos oli i-ha-na, jaan tämän ensimmäisen testatun reseptin teillekin. Sitten voitte ostaa pamauttaa kirjan ihan omiin kokoelmiinne, kun olette kokeilleet.

Paletas de aguacate eli avokado-paletas

2,5 dl vettä
1,25 dl taloussokeria
2 kypsää avokadoa
hyppynen suolaa
2 rkl vastapuristettua limemehua

Yhdistä pannulla vesi ja sokeri. Kiehauta keskilämmöllä koko ajan sekoittaen niin, että sokeri liukenee. Nosta levyltä ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Puolita avokadot, poista siemenet ja koverra hedelmäliha blenderiin. Lisää mukaan jäähtynyt siirappi (vesi + sokeri) ja hyppysellinen suolaa (minä käytin sitruunasuolaa). Aja blenderillä tasaiseksi, jos on tarpeen, käytä nuolijaa kannun sisäpinnoilla. Lisää mukaan limemehu ja sekoita vielä kerran.

Annostele mehujäämuotteihin tms. Tuloksena on noin 8-10 paletaa, riippuen muottien koosta. Pakasta kunnes ovat kiinteitä, noin 5 tuntia. Jos annostelet esimerkiksi laseihin ja haluat työntää tikut myöhemmässä vaiheessa sisälle, pakasta 1½-2 tuntia ja lyö tikut sitten sisään ja jatka pakastamista, kunnes ovat kiinteitä.

Avokado on ihana asia, erittäin herkullista ja sisältää hyviä rasvoja. Tässäkin muodossa avokado on huikean hyvää, mitä nyt vähän sokeria lisättiin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Ja mitä kirjan muihin resepteihin tulee, miltä kuulostaisi esimerkiksi tuo kansikuvan päällimmäinen paleta: sisältää muun muassa ananasta, jauhettua chiliä ja jalopeñoa? Tai sitruunaiset kondensoitua maitoa sisältävät paletat, jotka pyöritellään keksimuruissa?

Ei huonolta?

Ammus avokadosta

2011-09-02T06:30:00.000+03:00

Monena päivänä, lounasaikaan, olen tulilinjalla tahtomattani.

Ammuksia on yleensä vain yksi, eikä se välttämättä ole kuolemaksi. Se ammus on kuitenkin helposti kokoluokkaa silmämuna ja se on melkein yhtä inhottavan liukas ja muutenkin ankea sinkoilija. Kyseessä on tietysti avokadon siemen.

Työkaverini ei ole ollut samalla "miten avokadon siemen poistetaan" -koulutuksessa kuin minä, vaan hän kaivaa siemenen hasardisti ruokalusikalla ja siinä kaivellessa se siemen saattaa linkoutua ties minne. Ajattelin, että otetaanpa homma haltuun.

Näin poistat avokadon siemenen helposti

Halkaise avokado pituussuunnassa veitsellä. Ota se puolikas, johon siemen jäi kiinni kämmeneesi ja kevyesti napauta toisella kädellä veitsi kiinni kiveen alla olevan kuvan tapaan.

Väännä sitten kevyesti veitseä vasemmalle tai oikealle 90 astetta. Jos ja kun avokadon on kypsä, siemen irtoaa hedelmälihasta tässä vaiheessa helposti. (Jos avokado on hieman epäkypsä, käytä hieman enemmän voimaa.)

Nosta siemen irti sen ollessa yhä veitsessä kiinni. Kopauta veitseä biojäteastian reunaan ja tadaa!

Ei sinkoilevia siemeniä, ei vaarassa olevia työkavereita! Toki jos olet tekemässä vaikka guacamolea, älä napauta kiveä biojäteastiaan vaan guacamolekulhoon (avokado ei lähde ruskistumaan niin herkästi kun siemen pyörii menossa mukana).

Niin ja suosittaisin toki olemaan varovainen myös veitsiä käsitellessä. Kunnon ote, peukalot turvaan puukon tieltä jne.

Sitten kysymys: kai sinä hierot limeä tai sitruunaa saadaksesi siitä paremmin mehut irti?

Jaffa, Zombie ja Marja

2011-09-01T06:30:00.000+03:00

Tiedättekö, että limen mehun kaataminen haavaan toimii vähintäänkin yhtä hienosti kuin se kuuluisa suolan hierominen?

Asiahan ei oikeastaan mitenkään liity limeen eikä suolaan. Sanotaan nyt vaikka niin, että tässä piti olla jotain aivan muuta tänään kuin Hartwallin uusi Jaffa Zombie Marja.

Rehellisyyden nimissä minulla ei ole kevyintä käryä siitä, mitä Zombie Marja kuvittelee olevansa. Ehkä se on Jaffan jatkumoa leffajaffoille, kuten Kielletty Hedelmä. Aivan sama, kun tämä kuitenkin pillin läpi nautittuna maistui oikeasti hyvälle!

Hyvä maku sinänsä on hämmentävää, sillä mainostetuista karpalon, herukan ja mansikan mauista tuoteselosteessa mainitaan vain karpalo. Oh well, kuka näitä laskee? Kai ne "luontaiset aromit" ovat sitten mansikkaa ja herukkaa, leikitään ainakin niin.

Ainakin karpalo, herukka ja mansikka ovat punaisia. Jackfruitin kohdalla väri vähän hämmensi.

Jää nyt sitten nähtäväksi mikä leikki tämä Zombie Marja on. Onko se Marja, joka himoitsee normaali-ihmistä enemmän ihmislihaa vai onko se marja, joka päätti ottaa jokamiehen oikeudet omiin kuolleisiin... kuoriinsa?

Parempi kippo kourassa...

2011-08-31T06:30:00.000+03:00

...kuin kymmenen toisten massuissa? Sarjassamme ontuvat sananlaskut.

Syysflunssan toisella puolen, sillä autualla ajalla kun en vielä tajunnut olevani kipeä, kävin Helsingissä vähän työskentelemässä Elonmerkki-tapahtumassa (livebloggaajan duunit luettavissa osoitteessa http://takala.info/tag/elonmerkki/). Paikkasin pitkän päivän (ja taudin) aiheuttamaa väsymystä puuskuttamalla paksut poskeni Iso Roobertinkadulle.

Siellä nimittäin pyörii Kippo ja Kippo pyörii näin!

Kippo on ainut frozen yogurt -mesta, jonka minä Suomessa tiedän. Ei siis jäätelökioski, vaan frozen yogurt -shoppi, josta varmaan voi ostaa kahviakin ja vissiin smoothieita. Minä keskityin jogurttiin ja lisukkeisiin.

Voi toki olla, että froyoa myydään Helsingissä muuallakin, koska esimerkiksi Kim Foursquaressa sanoo: "Parhaat froyot kaupungissa!!!!" Kyllä, neljällä huutomerkillä. Antaako tuo myös olettaa, että froyoa tarjoiltaisiin muualtakin? Mene ja tiedä.

Minä valitsin peruskipon, johon saa 2 lisuketta. En tiedä mikä vimma iski, mutta riskeerasin keuhkojeni terveyden ottamalla vihreää kiwiä (kyllä vain, allergia schmallergia) ja valkoista suklaata (ei se ole karkkia, jos se kuuluu reseptiin). Sitten kipitin paksuilla pohkeillani Kolmikulmaan istumaan ja syömään.

Tykkäsin kovasti ja mietin, että voitaisiinko saada kippola Tampereellekin. Kolmikulmassa joku täti silmät kiinni viskoi rahaa vesialtaaseen, toivoi oikein lujasti. Olisi ehkä pitänyt viskoa peruskipon hinta menemään myös?

Tottakai keksin parannusehdotuksenkin: tiedättehän McDonald'sin McFlurry-koneen? Sen missä tökätään iso muovilusikka koneeseen kiinni ja surautetaan lisukkeet pehmikseen pyörteeksi. Sitä voisi kippolan lisukkeillekin kaivata.

Ei muuta. Voin minä jäähdyttää jogurttini kotonakin.

Asuntomessuilta ideoita käymättä Kokkolassa

2011-08-24T06:30:00.000+03:00

Vaikka Kokkolassa asuminen ei kiinnostaisikaan, voi Kokkolassa olla ideaa. Keittiöideaa.

Asuntomessujen sivuilla nimittäin pääsee tsekkaamaan huoneittain ideoita, tottakai myös keittiöitä.

En ole vielä löytänyt sitä omaa huusholliani, jossa keittiö olisi oikeassa kohdassa pohjaratkaisua ja kaikki olisi muutenkin täydellistä. Se ei kuitenkaan estä minua etsimästä ideoita ja luonnollisestikin niitä tarjoilevat myös nuo Asuntomessu-keittiöt.

Hitto soikoon, annan Ikea-kuvastonkin tulla poikkeuksellisesti keittiöideoiden takia.

Messuasukit tykkäävät valkoisesta

(Tämänkin) Vuoden väri on selvästi valkoinen. Yleisnäkymä on nimittäin erittäin erittäin valkea, ja jos siellä jotain muuta näkyy niin se tahtoo olla mustaa, harmaata tai tummaa puuta.

Ei sillä, että valkoisessa mitään vikaa olisi... mutta kun on elänyt vuosikausia sinisen keittiön kanssa! Sitä paitsi olen sellainen tahmatassu, että tämä valkoisen ajatus ei ole minua varten.

Voin kyllä kuvitella, että valkoista laatua se on ollut jo iät ja ajat. On se niin skandinaavista, niin puhdasta ja yksinkertaista.

Minä haluan värejä.

Yksityiskohdissa silmä lepää

Oli näissä tämän vuoden Asuntomessu-taloissa ja niiden keittiöissä kuitenkin jotain, mikä minunkin silmääni viehättää.

Kulunut, oletettavasti vanha puinen ruokapöytä on ehdottomasti mahtavuutta! Ruokapöydän tulee paitsi olla iso, myös elämää nähnyt. Mielellään vuosisadan tai parin ;)

Saarekkeet ovat minulle rakas asia. Jos sellaisen joskus päädyn hankkimaan, tulee sekin sisältämään erilaisia tiloja kirjoille, astioille ja ties mille. Myös pieni ruokailutila esimerkiksi aamiaistamiselle.

Ja sanokaa mitä sanotte, mutta minusta astiat kuuluvat esille. Kekseliäs avohylly (kuvassa aivan oikeassa laidassa oleva Johannes Niemisen Tikapuinen-hylly) on ehkä pölynkerääjä, mutta myös ihanan yksinkertainen ja tuo ne astiat todellakin näytille! Eli tykkään.

Ans kattoa mitä se Ikea-kuvasto minulle antaa. Antaako mitään?

Grego on aavistuksen epäkreikkalaista?

2011-08-23T06:30:00.000+03:00

Ensimmäisen Danone Grego-purkkini sain Helsingin rautatieasemalla, kun olin matkalla kaksipäiväiseen sosiaalisen median tapahtumaan olemaan hankala. Se oli makua mansikka ja varastin haarukan syödäkseni sen tapahtumapaikalla.

Se oli minun makuuni turhan makeaa ja särmätöntä jogurtiksi. Ja minä sentään olen sosiaalisen median suurin sokerihiiri enkä alkuunkaan happaman ystävä.

Sain maistaa jonkun toisen purkista sokeroitua, mutta muuten maustamatonta. Se tosiaan oli sokeroitua ja sekin ah niin särmätöntä.

Nyt kokeilin kolmatta makuvaihtoehtoa ihan omaan laskuuni, persikan makuista Gregoa lounaan jälkkäriksi töissä. Sekään ei oikein mieltäni lämmittänyt.

Tulin kotiin, surffasin Gregon sivuille ja hirnahdin lausunnolle "todennäköisesti paras jogurtti maailmassa". Väittisin, että kovinkaan moni jogurttia rakastavista ystävistäni ei todellakaan pidä tätä "herkuttelujogurttia" täyteläisen herkullisena, saatika kreikkalaisia jogurttiperinteitä kunnioittavana.

Kreikkalaisessa jogurtissa pitäisi olla särmää.

Toki sen jälkkärin himoissa poskeensa pisteli, mutta ei kyllä jää minun ostoslistalleni.

Pussihommia

2011-08-21T20:30:00.000+03:00

Meinaa mennä syöminen vallan akateemiseksi, on niin vertailevaa tutkimusta että!

Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta on epäilyttävää laittaa muovipusseja uuniin. Siitä huolimatta tein niin, ja jotta homma olisi mahdollisimman epäilyttävää laitoin kerralla kaksi pussia tulille.

Kyseessä ovat siis syntymässä erotetut identtiset kaksoset, Knorrin Bag of Taste ja Maggin Juicy Chicken. Ovat tietysti pukeutuneet eri tavoin, eivät kaikki kaksoset ole tekstiili- tai tässä tapauksessa pakkauskaksosia, mutta molemmissa on sisällä muovipussi sulkijalla ja maustesekoitus.

Ostin sitten näiden kaveriksi paketillisen broileria (4 kpl maustamattomia rintaleikkeitä) ja pussitin molempiin pusseihin 2 kappaletta rintoja. Seurasin pakettien ohjeita, Maggin Juicy Chickenin pussiin tulivat vain broilerit ja maustesekoitus ja Knorrin Bag of Tasteen lisäsin hieman oliiviöljyä paketin ohjeen mukaisesti. Sen sijaan suositeltuja kasviksia (Knorrin suositus) en laittanut pussiin.

Ja koska en laittanut pusseihin niin paljon broileria kuin suositus olisi ollut, en myöskään laittanut koko mausteseosta kummastakaan pussista. Jotakuinkin puolet jäi käyttämättä.

Lämpötila- ja paistoaikaohje olivat hieman erit pussien välillä, mutta paistoin ne siitä huolimatta molemmat samaan aikaan 180 asteessa 40 minuuttia (toinen ohje oli 200 astetta ja 30 minuuttia).

Uunista ottamisen jälkeen annoin molempien pussien levätä suljettuina 5 minuuttia. Pyöräytin siinä samalla salaatin puputettavaksi. Paria kolmea eri salaattia, kirsikkatomaatteja, avokadoa ja parmesaania, ei sen kummempaa.

Sitten puukotin pussit auki. Knorrin pussiin oli ilmaantunut reikiä ihan itsellään, vahvistaakseen epäilystäni muovista uunissa entistä enemmän. Molemmista säkeistä löytyi intensiiviset väristä rintaa, keittokomeroon leviävä tuoksu oli varsin mausteinen ja ehkä, ikävä kyllä, myös aavistuksen tunkkainen.

Molempien tuotteiden hyväksi on sanottava, että broilerin kappaleet olivat mehukkaita. Ja molempien tuotteiden pahaksi on todettava, että minulle kelpaisi vähemmänkin suolainen elämys. Huomattavasti vähemmän intensiivisen suolainen elämys. Ja minä pidän suolasta! Onneksi oli kaverina nimenomaan mietoa salaattia...

Jos mauista on pakko valita suosikki, kallistun Knorrin Bag of Tasten puoleen näistä kahdesta joita kokeilin. Se on tuo ylempi, vihertävä tapaus, Lemon & Herb.

Okei, paistopussi itsessään on siis ihan kiva juttu. Mutta tuon maustamisen kehottaisin jälleen kerran hoitamaan itse.

Raejuustosta

2011-08-21T17:05:00.000+03:00

Millä tavoin nautittuna raejuusto on parhaimmillaan?

Niinkuin nyt mikä tahansa baarikeskustelu, kääntyi viimeöinen baarikeskusteluni ystävättärien kanssa raejuustoon. Sillä onhan raejuusto nyt vähintäänkin omituista eikö?

Yksi heistä tunnusti laittavansa raejuustoa rahkan, jogurtin ja marjojen kanssa sileäksi. Siinä nyt ei liene mitään ihmeellistä, vaikka raejuuston SE ominaisuus eli rakeisuus siinä vähän niinkuin jääkin vähälle. Sitten joku kertoi tuntevansa tyypin, joka laittaa raejuustoa puuroon.

Raejuustoa puuroon? Ilmeisesti myös banaani ja mustikka kelpaavat samaan sekoitukseen. Raejuustoa puuroon?

No, minä tein vuosia sitten niin, että sotkin dippijauheen kermaviilin sijasta raejuuston sekaan. Tein tänään huvikseni niin uudestaan, verestääkseni muistojani. En voi kertakaikkiaan ymmärtää miksi minä niin aloin alunperin edes tehdä.

Syön aniharvoin raejuustoa, vaikka ei minulla mitään sitä vastaan ole. Parhaimmillaan se on sellaisenaan.

Kuka keksi raejuuston? Mitä tarkoitusta palvelemaan?

Kuntoilijat ja urheilijathan tästä kyllä diggaa, koska proteiineissa löytyy.

Ensimmäiset kiekot uunista ulos

2011-08-19T20:30:00.000+03:00

Tätä voi jo melkein erehtyä pitämään Jokiksen nimen mukaisesti leipänä. Onneksi vain melkein.

Olen jotenkin aina tykännyt siitä, miltä amerikkalaiset biscuitit näyttävät. Euroopassa nämä ovat kai enemmänkin skonsseja, biscuithan kääntynee useimman mielessä enemmänkin makeaksi pikkuleiväksi kuin suolapalaksi?

No, nyt kun minulla kerran on käynnissä keittiökirous ja jääkaapissa oli piimää, niin voi kai sitä samantien leipoa. Leipominen kun ei ole minusta mitään erikoisen herkkua hommaa, niin lähdetään paranemaan ankean kautta.

Konsultoin useampaakin reseptiä, joista koostin sitten omani. Resepti, joka ei vaatinut minulta kaupassa käymistä, kaikkea löytyi jo valmiiksi.

Biskottikiekot

5 dl täysjyvävehnäjauhoja (varaudu ekstrajauhoihin myös)
100 g cheddaria raastettuna
1 rkl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 rkl taloussokeria
1 tl hawaijin suolaa
25 g voita kylmänä
1 rkl pekonirasvaa kylmänä
2,5 dl piimää

Kuumenna uuni 250 asteeseen.

Yhdistä isoon kulhoon tai tehosekoittimeen kuivat aineet (jauho, leivinjauhe, ruokasooda, taloussokeri ja suola), sekoita hyvin. Lisää juustoraaste ja nypi/aja tehosekoittimella sekaisin. Seoksen pitäisi muistuttaa hiekkaa.

Kuutioi sitten joukkoon voi ja lisää sekaan myös pekonirasva. Nypi/aja sekaisin nopeasti, älä työstä liikaa!

Sekoita sitten joukkoon haarukalla avustaen kylmä piimä (jos käytit tehosekoitinta, kaada seos ensin toiseen kulhoon). Jos seos on löysää kuin pannukakkutaikina, lisää pikkiriikkisen (max 0,5 dl) jauhoja. Seoksen kuuluu olla kuitenkin hieman kosteaa!

Ota sitten taikina kulhosta jauhotetulle alustalle ja taputtele hieman levyksi. Taita sitten taikina kaksinkerroin ja taputtele taas. Toista viitisen kertaa ja taputtele sitten 1-1,5 cm paksuksi levyksi. Ota sitten jauhotetulla lasinreunalla tai pyöreällä piparimuotilla tms. levystä yksittäisiä kiekkoja.

Asettele kiekot leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Laske uunin lämpötila 225 asteeseen ja vie pelti uuniin. Paista 14-16 minuuttia, käännä peltiä 180 astetta paistoajan puolen välin tienoilla.

Tottakai unohdin yhden ajatuksen, jolla nämä olisivat varmaan räjäyttäneet tajuntani - no, jonkin asian oli mentävä pieleen. Olisin nimittäin halunnut lisätä joukkoon paahdettua valkosipulia! Juustoakin tämä olisi sietänyt enemmän. Joku hurja voi haluta jotain vihreää joukkoon, ehkäpä vaikka persiljaa.

Sopisivat muuten vaikka keiton kanssa nautittavaksi, mutta sanoisin näiden olevan parhaimmillaan välittömästi ja voin kanssa!

Väkisin keittiössä puuhaileminen vähän kyllä nyppii, mutta toisaalta tämä resepti vaatikin nyppimistä.

Kahvia juustolla

2011-08-19T06:30:00.013+03:00

Kyllä kiitos, minäkin juon kahvia jos siellä on juustoa.

Työkaverini Kirsi tutustutti minut johonkin, jota ilmeisesti kutsutaan "kopustamiseksi". Siinä leipäjuustoa tai juustoleipää (riippuu keltä kysytään) palastellaan pikkulusikalla kahvikupin pohjalle sokerin kaveriksi.

Sitten siihen päälle kaadetaan kahvia, minulle vain maltillinen määrä koska olen aika herkkä kahville.

Sitten vähän sekoitellaan ja lorautetaan joukkoon kahvimaitoa. Voisin kuvitella, että mitä kermampaa, sen parempi. Huomaa miten kahvin pinta kiiltelee erottuvasta rasvasta.

Sitten hörpitään ja tongitaan hieman sulaneita juustokimpaleita pohjalta.

Täytyy kyllä myöntää, että oli paras kahvi, jonka olen ikinä juonut. Melkeinpä ainut kahvi, josta olen ikinä nauttinut.

Lapissa vissiin tällaista harrastavat, vaikka mitä tällainen satakuntalaislapsi mitään mistään tietää?

Juustoa, purjoa ja polentaa vuoassa jumissa

2011-08-18T08:30:00.004+03:00

Ei aina voi onnistua, jos ei aina voi kiinnostakaan, vai mitä?

Tyhjentelin kuiva-ainekaappia ja mietiskelin mitä voisin polentasta tehdä. Sattui siinä sitten Donna Hay Magazinesta eräs resepti katseeni alle ratkaisemaan polentan kulutusongelmaa.

Alkuperäinen resepti on cheesy leek and polenta madeleines, eli juustoiset purjosipuli-polenta-madeleinet. Päätin olosuhteiden (lue: ei kiinnostusta mennä kauppaan) pakosta vähän varioida purjosipulin kohdalla. Eikä minulla mitään madeleine-vuokaa ole, joten käytin donitsipannua.

Mutta ne perhanat jäivät sitten vuokaan jumiin.

Hestia ja muut lieden jumalat eivät todellakaan ole puolellani nyt.

Kaikesta huolimatta jaan nyt kanssanne reseptin, koska se mitä vuoasta irti sain oli hyvää.

Tässä tulee vapaasti suomennettuna:

Juustoiset purjosipuli-polentamadeleinet

20 g voita
1 purjosipuli siistittynä ja silputtuna
80 ml piimää
55 g polentaa (pika)
2 rkl vehnäjauhoa siivilöitynä
1/4 tl ruokasoodaa siivilöitynä
40 g raastettua cheddaria (ei sitä sulatejuustoa!)
1/4 kupillista silputtua ruohosipulia
merisuolaa ja mustapippuria
20 g voita sulatettuna (extra-annos)
1 muna

Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Sulata voi pannulla ja paista purjosipulia 5 minuuttia tai kunnes se on pehmeää. Laita purjosipuli piimän kanssa kulhoon ja aja tasaiseksi sauva- tai tehosekoittimella.

Sekoita toisessa kulhossa polenta, jauhot, sooda, juusto, ruohosipuli ja mausteet tasaiseksi muruksi. Lisää voisula, muna ja purjosipuli-piimäseos. Sekoita tasaiseksi.

Lusikoi 16 voideltuun madeleine-vuokaan (12 donitsin pelti syntyi täällä) ja paista 10-12 minuuttia. Poista vuoasta ritilän päälle jäähtymään.

Tarjoile paahdetun valkosipulin ja kurpitsakeiton kanssa.

Jätin siis kylmän rauhallisesti purjon pois, koska ei minulla sellaista vakkariin kaapissa pyöri. Ruohosipuliakin oli tasan silkan sattuman vuoksi. Hyvää oli ja olisi varmaan ollut parempaa, mikäli olisin saanut ne vuoasta irti.

Bloggaaja melkein tukehtui ravintolassa

2011-08-17T06:30:00.001+03:00

On aivan hirvittävän vaarallista laulaa, jos on suu täynnä ruokaa.

Kuva: Daniel2005

Käytiin tässä ruokkimassa itsemme parhaan ystäväni kanssa Ikea-reissun jälkeen Ruby & Fellasissa. Oli tavallinen tiistai-ilta ja ravintolan soittolistalla soivat klassikot, kuten Eurythmicsin Here Comes The Rain Again. Tiedättehän, biisejä joissa on melkein pakko laulaa mukana?

No jos sinä syöt siinä samalla Piper’s Pork Sandwichia, niin ei homma ihan skulaa!

Minä olen kova tyttö laulamaan, kysykää vaikka naapureilta. Mutta en minäkään kykene suu täynnä laulamaan, siinähän voi vetäistä henkeen ikävästi röörien täydeltä ruokaa. Eikä Eurythmics ole edes hääviä tanskalaisittain (kuuma peruna suussa, tosin ei tuo annos sisällä perunaa).

Älä kokeile tätä kotona.

Lieden lämpö ei vedä juuri nyt puoleensa

2011-08-16T06:30:00.002+03:00

Olen pahoillani.

Mulla on sellainen hassu ongelma, ettei mua kiinnosta nyt ruoanlaitto yhtään. Sinänsä todella älytöntä, että nyt tuolla keittiössä pystyisi ensimmäisen kerran kolmeen kuukauteen oikeasti laittamaankin ruokaa.

Jos Jokiksen katkonainen hiljaisuus on aiheuttanut huolta, niin se kuulkaa johtuu tästä epäkiinnostuneisuudestani. Lieden lämpö ei vedä puoleensa eikä mikään ruokajuttu oikein tunnu kiinnostavalta. Ruokalehdillekin näytän vain kieltä, eikä keittokirjojen katselemisessa ole iloa!

Nauroin ääneen kun sähköpostiin pajahti markkinoijalta tietoa jonkin ruokatuotteen Facebook-sivun julkaisusta. Ettei tarvitse kyseisestä tuotteesta yksittäisten ihmisten sähköposteissa keskustella! Niin kiinnostunut en sitten ikinä olekaan ollut, eli tästä tilasta on pitkä matka oletettuun tilaan.

Ei ole myöskään erityisen jännää, että tämä mielenkiinnon karkaaminen näkyy myös päivittäisessä ruokavaliossa. Se on hälyyttävän epäkiinnostava, aivan liian helppo ja ei anna teille lukijoina yhtään mitään jos ei kerran anna minulle syöjänäkään mitään.

Ei aina voi kiinnostaa, eikä ole tarvekaan. Eihän?

Jos minä nyt kiinnostuisin, niin mistä sinä erityisesti toivoisit minun kiinnostuvan?

Ravintolapäivä tulee taas!

2011-08-12T06:30:00.002+03:00

Viime toukokuussa, allekirjoittaneen syntymäpäivänä vietettiin ensimmäistä Ravintolapäivää. Ensiviikon sunnuntaina 21.8. on kaikkien aikojen toinen Ravintolapäivä ja se ulottuu käsittääkseni ulkomaillekin! Siis pidemmälle kuin Teiskoon tai eteläiseen hiilisatamaamme Helsinkiin.

Viime kierroksella en päätynyt kenenkään ravintolaan, mutta saapa katsoa kuinka käy tällä kertaa. Tsekkasin tähän listaksi kaikki löytämäni tamperelaiset Ravintolapäivä-ravintolat. Lisääkin saattaa olla, nämä nyt vain olivat jo framilla FB-sivulla!

Sotkiksen kasvissnägäri

Ravintolapäivän kunniaksi Sotkankadun (katutason) kaksiomme ikkunasta tarjoillaan välipalaa vähän suurempaan ja pienempään nälkään - kahvia ja pullaa unohtamatta! Ikkunat aukaistaan yhdeltä ja tarjoilu jatkuu arviolta seitsemään, mutta todellisuudessa niin kauan kuin asiakkaita / tarvikkeita riittää. Myös pientä taustamusiikkia soi aterioinnin ohella ikkunalaudan dj-kopistamme.
Lue lisää!

საქართველო - Georgialainen ravintola 'Sakartvelo'

Tervetuloa ehkä Suomen ainoaan georgialaiseen ravintolaan Tampereen Tammelaan! Ravintola avaa ovensa herkuttelijoille yhdeksi päiväksi 21.8. kello yhdeltä tunnelmallisessa vanhassa tiilitalossa aivan rautatieaseman kupeessa.
Lue lisää!

Ravintola Trans-Siperia

Tervetuloa nautiskelemaan raikkaita slaavilaisvaikutteisia kasvisherkkuja vanhan puutalon vehreään pihapiiriin. (Sateen sattuessa tarjoilu sisätiloissa.) Ravintola Trans-Siperia avaa ovensa sunnuntaina 21.8 klo 18 ja tarjoilee ensimmäiselle 12 henkilölle unohtumattoman menun ja tunnelman.
Lue lisää!

Kahvila Suvanto

Ravintolapäivän kunniaksi Uuden päivän henkilökuntakin kantaa kortensa kekoon suomalaisen ruokakulttuurin puolesta. Tule nauttimaan todella ainutlaatuisesta kahvilamiljööstä televisiosarjan lavastekahvilaan! Myynnissä kahvilatuotteita! Tervetuloa!
Lue lisää!

Samppanjaa kuumailmapallossa

Winenergy järjestää Suomen ensimmäisen samppanja-tastingin kuumailmapallossa. Tule kokemaan tämä ainutlaatuinen elämys, jossa pääset nauttimaan yläilmoissa hienoista samppanjoista, sekä Pirkanmaan kauniista maisemista. Pari paikkaa vielä vapaana, joten varaa paikkasi heti.
Lue lisää!

Mielenkiintoinen viisikko, joskin lienee selvää, ettei kuumailmapalloilemaan lähdetä ex tempore? Tsekatkaapa Ravintolapäivän FB-sivulta mitä kiintoisaa teidän pitäjissänne tapahtuu.

Wasabi ja valkosuklaa kohtaavat patukalla

2011-08-10T06:30:00.072+03:00

Joskus tyttö vaan tarvitsee patukkaa. Patukkaa, joka on kevyesti vihreää?

Korianteri-blogista käsin pyöritellään tällä kertaa kuukauden ruokahaastetta, tämän elokuun 2011 aiheena on vaatimattomasti wasabi. Tiesin melkolailla heti mitä tekisin ja päätin tällä kertaa ihan oikeasti tehdä ajatukseni todeksi - liian moni ruokahaaste on jäänyt kohdallani vain ajatuksen tasolle.

Mitä sitten ajattelin? Välipalapatukoita, joilla kanavoidaan yhtä vinkeimmistä suklaakokemuksistani eli Lauensteinin valkosuklaata wasabisilla kurpitsansiemenillä. Olen toki edelleen karkkilakossa, mutta hahaa: makeisten käyttö on sallittua resepteissä ja tässä valkosuklaa on lähinnä mausteena.

Olen vast'ikään alkanut lämpenemään tosissani wasabille, joten tämä tuli ikäänkuin sopivaan saumaan.

Pienellä virittelyllä näistä välipalapatukoista saisi muuten ihan oivan jutun vaikka koululaisen välipalaksi. Vink vink!

Wasabi-valkosuklaa-välipalapatukat

4 dl quinoamuroja (niinkuin riisimuro, mutta quinoasta)
3,5 dl amaranttimuroja (niinkuin riisimuro, mutta amarantista)
0,5 dl kurpitsansiemeniä
1 tl kasvisöljyä (käytin kurpitsansiemenöljyä)
2 tl wasabijauhetta (tai enemmän, jos tiedät olevasi wasabirakastaja)
1,25 dl agavesiirappia
1 rkl kookosöljyä
1,5 tl sormisuolaa
1 levy Pandan valkoista suklaata

Esilämmitä uuni 180 asteeseen. Peitä leivinpaperilla noin 20 x 20 cm vuoka.

Mittaa yhteen astiaan molemmat murot.

Mittaa toiseen astiaan kurpitsansiemenet ja kasvisöljy. Sekoita kunnes siemenet ovat öljyn ympäröimiä. Lisää sitten joukkoon puolet wasabijauheesta ja ravistele astiaa, kunnes jauhe ympäröi siemeniä.

Lämmitä aivan hetki wokkipannulla agavesiirappia, kookosöljyä ja sormisuolaa. Hetki riittää, jotta ainekset sekoittuvat kunnolla keskenään ja seos on ihan kevyesti lämmintä. Lisää sitten sekoitetut murot ja kääntele nopeasti niin, että siirappia on tasaisesti muroilla. Sekoita sitten joukkoon wasabiset kurpitsansiemenet.

Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan tasaiseksi levyksi (jos teet mieluummin mysliä kuin patukoita, levitä seos pellille aakeammin laakeammin). Levyn paksuus on 1 sentin luokkaa.

Paista 180 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes väri alkaa muistuttaa kullanruskeaa. Poista uunista ja anna jäähtyä.

Leikkaa veitsellä patukoiksi (käsialastasi riippuen tuloksena on 6-10 patukkaa). Sulata suklaa mikrossa, sekoita sen joukkoon loput wasabista ja kasta sitten kunkin patukan pitkä syrjä suklaaseen (jotta jokaisella haukulla tulisi makeaakin). Suklaa on toki vapaaehtoista ;)

Semmosta! Lopputuloksena tällä arvalla syntyi ainakin minun makuuni juuri sopivan suolaisen makea kevyesti tulinen välipalapatukka. Ehkä wasabia olisi voinut heittää joukkoon enemmänkin.

Mitä quinoaan ja amaranttiin tulee, niiden nyt vaan on pakko olla hyväksi ihmiselle - tämähän on terveysruokaa ;)

Smoothie Studiossa istuin ja odotin

2011-08-09T06:30:00.001+03:00

Smoothie tekee autuaaksi?

Muutama viikko sitten avattiin Tampereella Rautatienkadun yläpäähän ortodoksisen kirkon välittömään läheisyyteen Smoothie Studio, joka edustaa aavistuksen toisenlaisia uskomuksia. Minä löysin Studion flyerin käydessäni Runsaudensarvessa kuukauden ruokahaaste mielessäni ja ajattelin, että enköhän minä nyt smoothiellakin voi piipahtaa.

Ensin tosin paikansin kiskan Facebookista, jossa tällaiset itseään kunnioittavasti trendien harjalla liitelevät nuorisoa puoleensa vetävät puodit ovat kuin kotonaan tarjouksineen kaikkineen. Menun suhteen en tullut hullua hurskaammaksi Facebookissa enkä varsinaisilla verkkosivuilla - sekös AINA KISMITTÄÄ.

Olettamus tottakai oli, että smoothieita. Ständit ulkona lupailivat kahvia ja tietysti Jaakko Halmetojan raakasuklaata. FB-sivu vinkkailee sokerittomasta ja maidottomasta jäätelöstä. Niin ikään FB-sivu lupaa, että kaikki on vähintään luomulaatuista ja tuotantoketju pellolta suuhun tunnetaan tarkasti.

No ei kai siinä, tuulta päin ja sisälle. Tiskin takana hyöri kaksi enemmän tai vähemmän surfer duden näköistä häiskää, jotka lusikoivat, pipetoivat ja ties mitä blendereihin aineksia erinäköisistä purnukoista, pussukoista ja pulloista kuin mitkäkin mad scientistit. En ole mikään siisteysintoilija, mutta työpiste saattaisi olla viisasta pitää snadisti puhtaampana... vink vink.

Puhtaudesta puheenollen, seksikäs mustavalkoinen väritys on jo nyt saanut ankeaa osumaa aika tavalla - paikka voisi todellakin olla siistimmänkin näköinen. Vähän taikasientä, harjaa ja rikkalapiota kehiin.

Valitsin tiskiltä bongaamastani menusta suklaisen mielentyynnyttäjän ja istuin odottamaan. Ei kavereilla kiirusta pitänyt, vaan eipä ollut hengenhätä minullakaan (mitä nyt postiin oli tarkoitus ehtiä). Vähän näytti siltä, että yrityksen ja erehdyksen taktiikalla blendereiden äärellä edettiin - matkan varrella maistellen. No, ei minulla sitäkään vastaan mitään ole... tosin yritystoiminnassa suosittelisin tietynlaista matematiikkaa hävikin välttämiseksi.

Sain kuin sainkin tuhdin annokseni varsin toffeisen ja lucumaisen makuista juomaani: näytillä ensimmäisessä kuvassa. Pyytämättä pahviseen take away -mukiin, joka luonnollisestikin sai kulmani kohoamaan. Hyvää se kuitenkin oli, siemailin sitä sitten postissa jonotellessani - kun se kerran oli take awayta pyytämättä.

Toisella puolen keskustaa nököttävä tutkailemani smootila Shasa on niin erilainen ollakseen niin samanlainen. Täällä tosin ehkä hieman haiskahtaa se sarasvuolainen yritysajattelu, jota Jantso Jokelinin kolumnissa Savon Sanomissa ounasteltiin superfoodien ja foodismin takana olevan.

Eväät kouluruoan sijasta?

2011-08-08T06:30:00.072+03:00

Syövätkö teidän koululaisenne ja opiskelijanne koulussa tarjottavan ruoan, omia eväitä, livahtavatko "ulos" syömään vai ovatko tyystin ilman safkaa koulupäivän ajan? Näin minä haluan teiltä nyt kysyä.

Tarkkaavaisimmat ovat varmasti huomanneet, että koulut alkavat monilla tällä viikolla ja parin kolmen viikon päästä aika pitkälti kaikki opintiellä jollain asteella olevat ovat palanneet uurastamaan. Minulla ei ole lapsia koulutiellä eikä muutenkaan, enkä opiskele itse, mutta äidinmaidossa olen imenyt kiinnostuksen kouluruokaa kohtaan.

Peruskoululaiset ja toisen asteen opiskelijat eivät itse koulussa tarjottavasta ruoasta maksa, mutta toki siitä joku maksaa - veronmaksajat.

Kuka syö eväitä, kun on "ilmaista" ruokaa tarjolla?

Valtaosan tutuistani lapset syövät koulussa tarjottavan ruoan, mutta tiedän myös perheitä joissa lapsille laitetaan mukaan eväät. Eväillä soditaan sekä aromivahventeita, että ruoka-aineallergiaongelmia vastaan.

Korkeamman asteen opiskelijoille ruoka taas maksaa koulussakin, eväillä ratkaistaan monia kustannusongelmia sen lisäksi, että saa syödä silloin kun huvittaa eikä vain tiettyyn tarjoiluaikaan.

Missään nimessä eväitä ei siis mistään erityisen huonoista syistä syödä. Huonompi vaihtoehto on olla tyystin ilman ruokaa koko pitkä päivä!

Mitä evääksi?

Olen nyt onnistunut katselemaan Avalta pari sellaista Market Kitchenin jaksoa, joissa puhutaan koulueväistä. Hämmennykseksi he ovat suositelleet paljon erilaisia maitotuotteita, kuten jogurttia ja juustoa. Ne ovat tietysti terveellisiä ja hyviä vaihtoehtoja, mutta tuntikausia huoneenlämmössä? Aavistuksen epäilyttää. Samoin majoneesi, mutta ei nyt mennä siihen.

Yksi Jokiksen jokakeväisistä ja -syksyisistä postaushiteistä ovat eväsehdotukseni ylioppilaskirjoituksiin. Nuo ehdotukset pätevät tottakai myös muiden koulupäivien suhteen.

Viisi ajatusta:

Tehkää alakoululaisen (ja miksei yläkoululaisenkin) kanssa eväät yhdessä
Mitä pienemmän kaverin eväät, sitä paremmin kauppansa tekevät hassun muotoiset asiat > piparimuotit käyttöön!
Harvalla on koulussa käytössään mikro eväiden lämmittämistä varten, joten edellisen päivällisen ylijäämä kannattaa jatkojalostaa kylmiltään syötäväksi > voileivät yms.
Vierailkaa Punnitse & Säästä eli Punnarin kaltaisissa kaupoissa: hillittömät valikoimat kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, myslejä ja muuta joista syntyvät trail mixit, kotitekoiset myslipatukat ja "hedelmäsalaatit"
Mitä jos itse töihin mennessäsi menisit samanlaisen evässetin kanssa?

+ Älä unohda termospulloa! Asiat voivat pysyä kohtuullisen kylminä/kuumina lounasaikaan asti, jos vain haluaa.

Minulla on sekä erittäin lämpimiä, että hyvin kylmiä muistoja kouluruoasta. Olen vahvasti kouluruokailun kannattaja, mutta ymmärrän kyllä jos joku haluaa tukea eväsajattelua. Ja jos suuntaus on kasvava, toivon kouluihin ilmaantuvan kylmäkaappeja eväitä varten.

Kommentit ovat auki, kerro miten teillä toimitaan ja onko mietitty toisenlaista lähestymistapaa?

Luomueineksillä heti valmiina lounastamaan

2011-08-06T06:30:00.027+03:00

Minna vinkkasi tässä taannoin Kruunu Herkun luomueineksistä, luomuista valmisruoka-aterioista. Niinpä sitten kun lomilta piti töihin palata, kävin hakemassa parille lounaalle noita luomuja eväitä Stockmannilta.

Valintani kohdistuivat lihamakaronilaatikkoon ja kinkkukiusaukseen.

Tarjolla olisi ollut vaikka mitä muutakin, etenkin lindströminpihvit vetivät puoleensa, mutta sain toppuuteltua itseäni. Luomuruokien lisäksi Kruunu Herkun listoilla on paljon muutakin, leikkeleistä laatikoihin ja patongeista pastoihin.

Makaronilaatikko oli ehdottomasti parhainta einesmakaronilaatikkoa, jota olen ikinä syönyt. Pasta ei ollut ällölöysää, maut olivat kohdallaan eikä mitään tarvittu lisää - jos hiukan haluaa tuunailla, kokeile jotain voimakasta juustoa! Vaikkapa pitkään kypsytettyä goudaa.

Kinkkukiusaus taas oli sekin oikein onnistunut valinta, jälleen maut kohdallansa suolaa myöden (himalajan suolaa muuten!) eivätkä perunat olleet turhaa muusia. Ei mitään lisättävää eikä mitään pois otettavaa.

Rasiat ovat melko kookkaita, annoksesta syö salaatin kanssa helposti 2 annosta. Pienempiruokainen varmaan kolmekin, jos oikein venyttää. Säilöntäaineettomuus tekee tottakai sen, etteivät annokset säily turhan kauaa.

Sanoisin, että oikein onnistunutta einekseksi! Hyvä Kruunu Herkku!

PS. Tuottajat! Jälleenmyyjien lista kotisivuilla olisi aina kiva, mitä tarkempi - sen parempi.

Jokiksen vinkkejä Foursquaressa

2011-08-05T06:30:00.000+03:00

Nythän on käynyt niin, että Jokis palvelee teitä ihanaisia Leipääntyneitä jälleen yhdellä uudella tavalla! Jokapäiväistä Leipää löytyy nimittäin myös Foursquaresta!

Jos seuraat Jokista 4SQ:ssa, saat Jokiksen vinkit ruoasta ja juomasta ja tiedät mihin kannattaa minun mielestäni tsekata sisälle ja mitä siellä sisällä sitten kannattaa nauttia tai tehdä. Valtaosa vinkeistä tulee tietysti koskemaan Tampereen alueen syöttölöitä, juottoloita ja kauppoja, mutta eiköhän joukkoon eksy aikojen saatossa ainakin Helsingin herkkuja - niinkuin blogiinkin eksyy.

Foursquare kannattaa muutenkin tsekata, esimerkiksi monissa Hesburgereissa on ihan selvä rahanarvoinen Foursquare-etu! Tai tsekkaapa itsesi tamperelaiseen O'Connell's-pubiin, sieltäkin löytyy spesiaalietuja. Kasvavassa määrässä suomalaisia ravintoloita otetaan sisään tsekkaukset huomioon. Siispä tsekkaa Foursquare ja seuraa siellä myös Jokista!

Pala Ranskaa Tampereella 2.-15.8.

2011-08-03T06:30:00.001+03:00

Jos et vielä tiedä, niin eilen avautui Tampereen Keskustorilla muun muassa Helsingin Lasipalatsin tiimoilta tuttu ranskalainen ruokatori, jota luotsaa Team Fantastique. 100% ranskalainen torimeininki on tarjolla Mansen sydämessä 15.8. asti.

Kävelin töiden jälkeen torin läpi ja mitä ilmeisimmin jonotus oli suurinta huutoa! Kuvassa oleva 16-metrinen leipomoauto oli nähdäkseni suurin hitti, siihen jonotettiin kahdelta suunnalta.

Minä sain omat ensimaistiaiseni jo aamupäivällä, kun pomo oli hakenut kunnon ranskalaisen patongin ja kermaisinta briejuustoa ikinä syntymäpäivänsä kunniaksi! Oli erittäin herkullista, näen siitä juustosta varmaan unia tulevaisuudessa. Ja mikä siinä patongissa olikin vaan niin paljon paremmin kuin kotimaisessa hötössä?

Tarjolla on leipomotuotteiden lisäksi siis juustoja, sitten löytyy makkaroita, leikkeleitä, sinappia, kuivattuja ja säilöttyjä herkkuja, melkoisen huikea valikoima kaikkea makeaa (helppoa siellä oli karkkilakkoisen hengailla...), crepesejä (piiiitkä jono), oliiveja jne. Ruoan lisäksi tarjolla näkyi olevan esimerkiksi saippuaa.

Niin, että sinne siis: lisätietoja nimenomaan Tampereen torista.

Kasvatus tuottaa tuloksia

2011-08-02T06:30:00.005+03:00

Mikä on pieni, punainen ja suunnaton juoppo? Tietysti Rongankadun kasvihuoneessa kasvatettu tomaatti.

Sain toukokuun lopussa kasvin, jota kiven kovaan väitettiin tomaatiksi. Olin aavistuksen epäuskoinen sen suhteen, tuleeko siitä nyt ikinä mitään - ei minulla kerran ole pihaakaan eikä edes parveketta.

Facebookissa olen hieman valaissut mitä kasville kuuluu, koska jokainen askel on ollut jotenkin niin hämmentävän kiva. En ole mikään viherpeukalo, eivätkä olosuhteet ole välttämättä ne kaikkein suotuisimmat tässä minun hyvin kuumassa kaksiossani.

Mutta kuten kuvista näkyy, minulla on tomaattimaisia tuloksia!

Tämän kesän tomaattisato on kaiken kaikkiaan 6 tomaattia. Ne ovat pieniä (kämmeneni kun ei ole mikään ihan järjetön lapio), mutta ne näyttävät saavuttavan huikean kauniin punaisuuden.

Yhden olen jo syönyt pois ja se oli makean tomaattisen makuinen. Se ei maistunut levältä, vaikka merileväuutteella lannoitinkin (sitä sattui olemaan varastossa, en panostanut tähän käymällä ostoksilla). Kasvi on kauhea juoppo, mutta ei se mitään, sitten meitä on tässä asunnossa kaksi - yhdessä ollaan ryypätty kirkasta hanasta koko kesä kuin pienet sienet.

Eli näin se Food for Trendsetters toi iloa vielä kesän loppupuolellakin :) Ja aiheesta on vielä muutkin bloggaamatta.

Kehuttu Perla teki comebackin

2011-08-01T06:30:00.000+03:00

Siitä asti kun olen muuttanut Tampereelle, olen kuullut ylitystä ravintolasta nimeltä Perla.

Siinä vaiheessa kun alkuperäinen Perla vielä kuului paikalliseen katukuvaan, en vielä onnistunut itseäni sinne järjestämään ja nyt niissä tiloissa Rautatienkadulla toimii palkittu C. Perla ilmaantui takaisin katukuvaan Aleksanterinkadulla ensin italialaisena herkkukauppana ja nyt meillä on jälleen hartaudella muisteltu Ristorante La Perla kaupungissamme!

Toisin sanoen meillä on italialainen uutuus, joka on kuitenkin vanha tuttu. Ja tällä kertaa minä järjestin itseni tottakai syömään heti miten.

Kävin syömässä itsekseni, huvitti istua hienossa ravintolassa ja odotellessaan lukea zombieista ja niitä vastaan taistelemisesta Jane Austenin luomassa maailmassa...

Menu koostuu italialaiseen tapaan antipastista, primi piattista, secondi piattista sekä dolcista. Neljän ruokalajin menu siis, tosin minä jätin primin väliin tällä kertaa. Ennen varsinaista ruokaa pöytään kiikutettiin oliiveja ja leipiä.

Valitsin alkuun kaniininfilettä pancettan, oliivien, tomaatin ja salaatin kanssa eli ruokalajin nimeltä Coniglio con pancetta secca, olive taggiasche, insalata frisè e vinaigrette con pomodoro fresco. Raikas ruoka, ehkä pikkiriikkisen suolaisen oloinen, mutta maistuva siitä huolimatta. Paljon tomaattia!

Ja tomaatista puheenollen pääruoaksi valitsemani Cartoccio di pesce spada con cozze e gamberi eli miekkakalaa, simpukoita ja katkarapuja nyytissä sisälsi sekin runsain mitoin tomaattia. Runsas annos, näytti naapuripöytään kiikutettujen pääruokien rinnalla ehkä runsaimmalta. Folionyytti, paljon lientä, suosittelen säästämään leipää johon imeyttää tätä lientä!

Jälkiruoaksi valitsin tällä kertaa valikoiman italialaisia juustoja ja hillokkeita eli Formaggi e confetture miste. Voimallisia juustoja voimallisen hillokkeen, hunajan ja punaviinipäärynöiden kanssa. Tykkäsin kovasti!

Jos olisin ottanut primi piattin antipastin ja secondin välillä, olisin todennäköisesti valinnut annoksen Risotto prosecco, zafferano e oro 24 carati. Toisin sanoen prosecco-risottoa sahramilla ja 24 karaatin kullalla. Ihan vain kullan vuoksi, koska onhan kulta yksi tytön parhaista ystävistä. Ystäväni tosin kysyi: "Kuka haluaa syödä kultaa?!" Niin.

Aamulehden Valo-liitteen toimittaja Vesa Laitinenkin oli käynyt uudessa Perlassa. Siitä syntyi juttu otsikolla "Perla sai miehen kyyneliin". Minä en voi väittää itkeneeni, mutta yhden Laitisen lauseista voin allekirjoittaa hieman surullisena: "Perla on kallis."

Vertailun vuoksi: taannoinen ruokailuni Näsinneulassa oli kuudella ruokalajillaan vain pari euroa kalliimpi kuin nämä kolme ruokalajia. Kumpikaan ruokailu ei sisältänyt viinejä, vaikka olen kuullut positiivisia palautteita molempien ravintoloiden viinilistoista.

Perla on myös piskuinen, kun tupa on täysi voi olla tunnelma tiivis. Se ei välttämättä ole ollenkaan huono asia. Ruoka on hyvää, viinilistaa kehutaan, maine on jo lähtötilanteessa herkullinen, oikeastaan vain hinnassa on vikaa.

Inkiväärijuoma se raikastaa mielen ja kielen

2011-07-29T06:30:00.011+03:00

Se oli pullon muoto, joka veti minua puoleensa. Jossain mieleni perukoilla kummittelee vieläkin vain pulloista tehdyt lamput ja Hommanäsin Inkiväärijuoma sattuu tulemaan erityisen miellyttävän näköisessä pullossa.

Minulle Hommanäsin tuotteista tuttu on tähän asti ollut lähinnä heidän kotisimansa, mutta kesän alussa pistin kaupassa merkille muitakin tuotteita. Inkiväärijuoman lisäksi pitkulaisissa pulloissa oli muitakin, lähinnä punaisia juomia (ikään kuin muistaisin mitä).

Inkiväärin raikkaus on kutkuttanut makuhermojani kivasti jo pidemmän aikaa, joten valitsin harmaan inkiväärijuoman raikastajakseni. Ja raikasta se todella oli, myös piristi mukavasti! Puoli litraa hyvää mieltä pullotettuna.

Mutta kukahan noista pulloista tekee mulle lampun?

PS. Tänään perjantaina 29.7. klo 20 vietä sinäkin minuutin mittainen hiljaisuus sosiaalisessa mediassa Norjan tragedian uhrien muistoksi.

Asuinalueen arvontaa Särkänniemen lempilaitteessa

2011-07-28T06:30:00.004+03:00

Mikä on sun suosikkilaite Särkänniemessä? Toiset tykkää Tornadosta, Troikasta tai MotoGP:stä. Minun on aivan ehdottomasti korkeuksissa ympäri ja ympäri ja ympäri pyörivä ravintola Näsinneula.

Kävin siellä eräänä lomapäivistäni extemporeruokailemassa ja arpomassa mihin Tampereen kaupunginosaan haluaisin ikioman keittiöni.

Huvipuiston sisäänpääsymaksulla pääsee katsomaan sekä Sara Hildénin taidemuseon näyttelyä että ajelemaan ylös pohjoismaiden korkeimpaan näkötorniin Näsinneulaan. Menin Särkkään taidemuseon takia, mutta kävin sitten yläilmoissakin ja päätin katsoa onko ravintolassa tilaa.

Kyllä sinne extemporeruokailija mahtui...

Valitsin listalta Tampere Menun, joka tällä kierroksella alkaa ylimmän kuvan kylmällä kirsikkatomaattikeitolla ja jatkui siitä ihanalla Paijan porsaan poskella. Miten mä olenkin alkanut lämmetä possulle ruokana?

Menun vinkein kokemus basilikasorbetti tuli kohdalleni, kun ravintola oli kiertänyt kerran ympäri. Intensiivinen makean ja suolaisen kombo oli huikea! Torni kääntyi Tampellaa kohden ja minulla oli hyvä maku suussa.

Pääruokana tarjoiltava paistettu päivän kala oli tuon päivänä kuhaa, sen kaverina oli muun muassa kampasimpukka, uusia perunoita ja fenkolivaahtoa. Minä sitten tykkään kalasta. Mielessä siinteli miten mukavaa on asua ydinkeskustassa.

Kun kierros pyörähti Onkiniemen kohdalle, tuotiin eteeni kaksi juustoa: Hilma ja Martta. Molemmat tuttuja juustoja ennestään, mutta aina tervetulleita makuelämyksiä. Sitä paitsi ei näitä kotimaisia juustoloita liikaa ole, ne tulevat äkkiä tutuksi.

Jälkiruoka Suklaata ja mansikkaa oli kuin pieni mansikkamaa. Muun muassa sorbettia, erilaisia muruja, vaahtoja ja terälehtiä sisältänyt jälkkäri oli makea kesäinen lopetus taivaalla pyörimiselle. Kaksi kierrosta hurahti kuin siivillä.

Mutta koska syön näinkin hyvin kaikki rahani, minulla ei ehkä ihan välttämättä ole varaa ostaa oma keittiötä Onkiniemestä, Tampellasta tai ydinkeskustasta.

Ritvalla on Kala-Kahvila

2011-07-27T06:30:00.027+03:00

Ritvalla on kalaa, jota lyödä lautaselle. Oletko käynyt maistamassa?

Täydellisessä maailmassa olisin käynyt tällä kesälomalla Tanskassa, mutta tässä nyt kävi kuitenkin toisin. Löysin itseni lounaalta Ritvan Kala-Kahvilasta lukemasta Norjan tragediasta. Ei ihan Noma eikä ihan sellaiset tunnelmat kuin olisin halunnut.

Ritvan Kala-Kahvila löytyy Lapintieltä, paloaseman, Komediateatterin ja Köyhä & Poika -kiinteistövälityksen välittömästä läheisyydestä. Se on lounaspaikka, sulkee ovensa muistaakseni 15:30.

Tarjolla on nimen mukaisesti kalaisia annoksia. Kalakeittoa, muikkuja, äyriäislautasta, pariloitua lohta. Pieni salaattipöytä (josta muun muassa silakoita ja lohta) kuuluu hintaan.

Valitsin pariloidun lohen muusilla, ohessa oli jonkin sortin kylmä kastike ja sitruunaa. Kala oli hyvässä suolassa, tosin en olisi pistänyt pahakseni jos pala olisi ollut aavistuksen paksumpi (aka suurempi).

Perushyvä lounas ja selvästi jengi osasi tulla Ritulle kalaan. Äyriäislautanen jäi kiehtomaan, kun ei tullut kysyttyä mitä se pitää sisällään...

Naapuripöydässä syötiin munkkirinkilää.

Italialais-espoolaisen jäätelön lumoissa

2011-07-23T06:30:00.000+03:00

Mä olen perso jäätelölle, siinä missä jokainen suomalainen överivalas (ja moni muu). Siitä syystä ei ollut mitään mahdollisuutta kävellä uudehkon kahvila Lumon ohitse kun marssin Tullintorille. Lumon ständissä nimittäin seisoi, että 23 makuvaihtoehtoa italialaisia jäätelöitä ja sorbetteja.

Haloo? Mitä sinä olisit tehnyt?

Italialainen viittaa mitä ilmeisimmin vain reseptiin, sillä jäätelöt ja sorbetit tulevat oikeasti Espoosta - Sweet Life Oylta. Ja tämä (minulle) uusi kahvila tarjoilee toki muutakin, muun muassa aamiaista. Samoissa tiloissa toimi ennen Rolls, olisin varman sortunut siihenkin...

Minulle pääasia olivat kuitenkin jäätelöt, vaikka ensin meinasinkin tilata brownien palan ja sen yhteyteen jäätelöpallon tai pari... mutta ehkä se olisi mennyt aavistuksen överiksi. Ei tämän valaan himojen tarvitse kaikkialla rantautua. Joten valitsin vain pallon dolce lattea (toffee) ja cookies cremea (keksi). Olin varsin tyytyväinen ja melkein sokerikoomassa.

Oli miten oli, Lumo näyttäisi olevan sekin melkoisen jees peruskuppila, jolla on normaalia kiinnostavampia jäätelömakuja.

PS. Kaikki Tampereen keskustan Arnold'sit tuntuvat olevan remonttien vuoksi kiinni, mikä siinäkin on kun juuri nyt olisin halunnut bagelin ja Spinnyn? Mutta en minä niiden vuoksi Turtolaan kyllä lähde. Enkä Ideaparkkiin.

Pellavantorilla klassisessa kahvilassa

2011-07-22T06:30:00.000+03:00

Pellavantorilla Tampellassa, eli aikalailla samoilla nurkilla missä kuvataan TV2:n Uusi Päivä -sarjan ulkokuvat, sijaitsee kahvila Classic Coffee.

Pistin merkille kun ystäväni Esa tsekkasi itsensä sinne sisään tässä jokin päivä Foursquaressa ja ajattelin, että onko minulta taas mennyt yksi uusi kuppila ohi?!? Ja kyllä vain, näin oli päässyt käymään.

No, asiahan piti korjata joten lähdin itse tsekkaamaan itseni sisään samaan kiskaan. Ja koska Esa oli suositellut nimenomaan mansikkasmoothieta, valitsin sellaisen. Istahdin sitten terassille Hans-Christian Bergin Valon kehrä -teoksen välittömään läheisyyteen nautiskelemaan smoothietani. Smoothie oli perushyvää, Valon kehrä olisi ehkä huikeampi pimeään aikaan. Terassi tosin tuskin on silloin auki...

Keskiviikot on muuten Classic Coffeessa sushipäiviä, sushit tulevat Norimarusta. Valikoimassa on muuten lounasta, kakkuja, leivonnaisia, leipiä ja sen sellaista. Perusklassista kahvilameinikiä siis. Ystävällinen ja avulias palvelu :)

Söin myös unikonsiemensämpylän, jonka sisällä oli maustettua broiskua, tomaattia ja salaattia. Oli ihan jees.

Kiva, että Tampella on herännyt eloon, toista se oli silloin kun minä muutin Tampereelle ja Tampellaa ryhdyttiin räjäyttämään. Kaikkialle mihin minä muutan tulevat myös räjäytykset.

Punnitsin ja säästin uudistetuissa tiloissa

2011-07-21T06:30:00.002+03:00

Onko supermarketmaisempi Punnari vähän vähemmän hipimpi vai mikä se on?

Oli ehtinyt vierähtää jokunen tovi edellisestä reissusta Punnariin eli puotiin nimeltä Punnitse & Säästä, mutta nyt päädyin Tullintorille vähän niinkuin vahingossa ja pistin merkille Punnarin uudet tilat!

Entisen Teivon Lihan pyörykkäbaarin Tullintorin tilat ovat nyt Punnarin käytössä ja Punnarin vanhoihin tiloihin heti sen viereen avautuu Hallituskadulta tuttu East Asia Mart.

Konsepti on tietysti sama vanha, tavaraa ostetaan laareista kilohintaan. Muutos on lähinnä siinä, että tilat ovat avarammat (entisvanhaan ei tainnut oikein esimerkiksi lastenrattaiden kanssa mahtua, jos joku yritti mahtua yhtäaikaa kauppaan).

Juttelin myyjän kanssa ja hänkin totesi, että nyt paikka huokuu paremmin hygieenisyyttä ja on pakko olla samaa mieltä. Kauppa näyttää oikeasti kaupalta ja vakavasti otettavalta, ja puhtaalta. Ei sillä, kyllä minä uskon vanhankin Punnarin olleen puhdas.

En kysynyt onko valikoima laajentunut, mutta ainakin se vaikuttaa siltä. Ehkä se on se kun tilat ovat avarammat ja asiat ovat selkeästi hyvässä järjestyksessä.

Punnittavan tavaran lisäksi on myös erilaisia valmispakattuja tuotteita, CocoVia, Puhdistamoa, Poppamiehen tuotteita noin niinkuin muutamia mainitakseni. Ruoan lisäksi edelleen valikoimista löytyy myös pesuaineita, niin valmiiksi pakattuna kuin "irtotavarana". Superfoodeja, etnisiä ruokia, juomia, vain tuoretuotteet uupuvat.

Kliinin supermarkettimaisen kaupan takanurkasta löytyy kuitenkin ihana pieni kahvinurkkaus, joka on vähän niinkuin mummola! Sinne voi astua ja istua, jos meininki menee liian kaupalliseksi. Ihan tervetullutta, sanoisin.

Peukku Punnarin uudistukselle!

PS. Hyvää nimipäivää kaikille kymmenille tuhansille kaimoille!

Vierailijapostaus: Kesä matkakeittiössä

2011-07-20T06:30:00.003+03:00

Tämä on vierailijapostaus. Jos haluat vierailla Jokiksessa kirjoittajana, ota yhteyttä.

Puolet kirjoittajan kesäkeittiöstä eli matkagrilli ja -uuni

Kesä on matkailun aikaa ja reissaaminen aiheuttaa haasteita ruuanlaitolle. Helppo ratkaisu olisi käyttää pikaruokaloita, mutta sehän saisi kaikki matkat maistumaan samalta! Teen paljon kisamatkoja ja tykkään laittaa niillä itse ruokaa. Matkakeittiö on mahdollisuuksiltaan huomattavan suppea verrattuna kotikeittiöön. Jaan tässä kirjoituksessa kokemuksiani ruuanlaitosta tien päällä. Kiitos Hannalle tästä mahdollisuudesta vierailla Jokapäiväistä leipää -blogissa.

Matkalla kokkailun aloitin muinoin kertakäyttögrillillä. Se vaikutti silloin näppärältä laitteelta, joita oli helposti ja edullisesti saatavilla. Nopeasti kuitenkin selvisi, että tämä festarikeittiö ei sopinut minun käyttööni. Kovin monipuolista grillaamista sillä ei voinut harrastaa ja lisäksi sen kertakäyttöinen luonne ja tehokas ruohikoiden poltto-ominaisuus sai pohtimaan muita vaihtoehtoja.

Seuraavaksi siirryin vaelluskeittiöiden kuninkaaseen, joka tulee Ruotsista. Trangia on kevyt ja pieni spriikeitin, joka mahtuu reppuun. Koosta huolimatta ruuanlaittomahdollisuudet ovat hämmästyttävät. Trangialla olen laittanut paljon etenkin keittoruokia. Pihvien tai kalan paistaminen onnistuu pienellä paistinpannulla, kunhan lihaa ostaessa tosiaan muistaa pannun vain noin 20 cm halkaisijan. Ohutpohjaisen alumiinipannun kanssa pitää olla myös paistaessa tarkkana. Lähes nuotiokahvien veroiset jälkiruokakahvit saa kiehautettua kahvipannulla. Trangian polttoaineeksi kannattaa hankkia Marinolia, joka on täysin hajutonta. Huonoin puoli Trangiassa on, että sillä ei voi grillata. Pitäähän sitä Suomen kesässä nyt grillaamaan päästä.

Cobbin hiiligrilli näyttää modernisoidulta pallogrilliltä. Se on kuitenkin jotain aivan muuta. Cobb toimii oman kuumentumattoman alustan päällä, joten sen voi laittaa vaikka pöydälle. Varusteisiin kuuluu grilliritilä, parila, teflon- ja wok-pannut. Suuren kuvun alle mahtuu vaikka broileri hautumaan. Hiilipesä on pieni, mutta paloaikaa riittää jopa kolmeksi tunniksi valmistajan omilla hiilillä. Tavallisilla grillihiilillä lämpöä riittää noin puoleksitoista tunniksi. Monipuolisuudesta huolimatta esimerkiksi perunoiden keittäminen ei onnistu grillailun lomassa.

Matkailuauton tai -vaunun keittiö tarjoaa lähes kotikeittiön veroiset ruuanlaittomahdollisuudet. Kaasuliesi, jääkaappi, juokseva vesi ja jne. Se mikä useimmiten puuttuu on kaasu-uuni. Olen koittanut korvata uunin puutetta hankkimalla parin kympin edullisen sähköuunin. Sen käyttö on kuitenkin jäänyt lähinnä leipien ja pizzojen lämmittämiseen. Edullinen sähköuuni ei vastaa siinä määrin kotiuunia, että sillä haluaisi mitään isompaa alkaa tekemään. Lisäksi se tietysti vaatii sen 230V sähkön, jota ei ole aina tarjolla. Toinen haittapuoli on, että kuumana kesäpäivänä ei haluaisi uunia pitää pitkään päällä. Se nostaa vaunun lämpötilaa entisestään. Uunissa kypsyvät ruuat ovat siis hieman hankalia. Uunina olenkin käyttänyt Cobbin grilliä. Pallomaisen kuvun alle mahtuu ruokaa muhimaan noin neljälle hengelle.

Välineiden puolesta mahdollisuuksia ruuanlaittoon matkalla on paljon. Vaikka kaikenlainen kokkailu sinänsä onkin mahdollista on kaikilla välineillä kuitenkin omat selvät rajoitteensa.
Oleellisinta onkin suunnitella ruokalistaa etukäteen ja sovittaa se matkakeittiön mahdollisuuksiin ja myös omaan matkaohjelmaan. Joitain ruokia voi valmistella kotona etukäteen. Näin matkalla ruuanlaitto on helpompaa ja esivalmistelu mahdollistaa myös sellaisia ruokalajeja, joita ei alusta asti pystyisi tien päällä tekemäänkään.

Kannattaa myös muistaa, että hyvä perusruoka laadukkaista raaka-aineista toimii mainiosti. Reseptien ei tarvitse olla matkalla monimutkaisia, sillä usein käytössä on yksi mauste ylitse muiden - ulkoilma. Jostain syystä ruoka maistuu aina paremmalta ulkoilmassa nautittuna kuin kotikeittiössä.

Vierailijoiden minibio:

Kirjoittaja Tommi Kivimäki on työskennellyt mobiilin Internet-teknologian tuotekehityksen ja konseptoinnin parissa vuodesta 1997. Automatkailijoiden verkkopalvelun Tommi perusti vuonna 2005 ja siitä lähtien hän uppoutunut sisällöntuotannon maailmaan aina vain yhä syvemmälle. Uuden teknologian ja sisällöntuotannon yhdistäminen muodostaa kirjoittajaa kiehtovan innovatiivisen pelikentän, joka tarjoaa paljon elämyksiä.

Lohipurilaisella Tammelantorilla

2011-07-19T06:30:00.034+03:00

Koska olet viimeksi käynyt ihan kunnolla torilla, toripäivänä?

Olen jo jonkin aikaa yrittänyt muistaa käydä Tammelantorilla nauttimassa Tampereen Eurolohen kuuluisaa lohihampurilaista. Nyt vihdoinkin onnistuin toimittamaan itseni paikalle ennenkuin pikkuruinen torikioski kello 14 sulkee luukkunsa asiakkailta.

En tiedä miten kuuluisaa tämä hampurilainen on, mutta siitä kuulee kyllä puhuttavan.

Putiikki tarjoilee muutakin, mutta selkeästi eniten meni hampurilaisia sekä pariloitua lohta erilaisten perunoiden kanssa. Kalakeitolle ei minun siinä hengaillessani ryhtynyt kukaan.

Minä siis tilasin, kuten ylimmästä kuvasta näkyy, lohihampurilaisen ja valitsin viidestä kastikevaihtoehdosta chilin (joka käsittääkseni on suosituin kastike). Koko homma koostui sämpylästä, neljästä mukavan kokoisesta parilalla kypsennetystä lohiviipaleesta, salaatista ja kastikkeesta. Ja hyvä oli, joskin aavistuksen haastava syödä muovivälinein (käsin syötäväksi se oli liian "levällään" jo valmiiksi).

Toripäivä ja jonoahan riitti, kun minä tulin jonoon oli edelläni lähes parikymmentä ihmistä. Nopeasti siinä kuitenkin asiaan päästiin. Oli tunnelmaa!

Piipahdin siinä sitten myös vanhassa tutussa Lempissä, valikoimaan oli tullut muun muassa Maatalon Jäätelöitä.

Lounaalla Stokkan Buffetissa

2011-07-18T06:30:00.003+03:00

Mitä mieltä sinä olet jäävuorisalaatista?

Lienee selvää, että olen ottanut tämän heinäkuun vähän niinkuin loman kannalta, koska lomaa se on minulle ollutkin? Siksi siis postaustahti hieman hitaampi, elämä on muutenkin hitaampaa juuri nyt. Yhden sunnuntain pyörin näyttelyissä.

Eilen kävin kiertelemässä itsekseni kaupungilla ja lounastin huvikseni Stockmannin kolmannen kerroksen Buffetissa, joka on enemmänkin ehkä food court kuin buffet. Buffettia pyörittää Fazer eikä suinkaan Stocka itse. Näinhän asia menee Helsingissäkin.

Oli miten oli, siellä minä itsekseni istuin. Valitsin vuohenjuustoleivän ja jotain mansikkaista huikean näköistä piirakka - nimi saattoi alkaa m:llä ja muistuttaa espanjalaista saarta Menorcaa.

Tarjollahan on siis salaattia, erilaisia leipiä, pullia ja kakkuja sekä siinä sinun nenäsi edessä valmistettuna erilaisia annoksia ja niin edelleen. Se on kuin kevyt versio Helsingin F8:sta.

Valitsemani "voikkari" koostui paahtoleipämäisestä leivästä, jäävuorisalaatista (joka on minusta salaatiksi melko naurettava esitys), vuohenjuustokiekosta, tomaatista, siemenistä ja viikunawhateveristä (mikä kompotti tai hilloke se nyt sitten lienikään). En itse rakentaisi vuohenjuustoleipää näin, mutta kyllä tämän sisäisti. Viikuna ei ole minulle erityisen rakas asia, nytkin koin sen liin makeaksi.

Sen sijaan se jälkkäriksi valitsemani muhkea uhkea mansikkanumero oli ihanaa ja haluaisin sellaisen puhallettavan lastenaltaan täynnä tuota, jotta voisin kieriskellä siinä koko valaan vartalollani.

Siinä kun söin, henkilökunnan edustaja pyyhki tyhjiä pöytiä. Hän ilokseni kysyi minulta eihän hänen siivoilunsa haittaa, että hän voi kyllä mennä poiskin jos toiminta haittaa syömistäni. Ei sitten mitenkään päin haitannut, mutta erittäin mukavaa että asiaa tiedusteltiin ja vieläpä hymy huulilla. Jossain muualla olisi vaan pyyhitty menemään tai annettu pöydille kasautua hirveä määrä kuraa... Asiastahan tottakai keskusteltiin Twitterissäkin.

Niin. Kesää on vielä jäljellä, minun kalenterissani 2 viikkoa.

Pikku pikku (lohi)pihvisiä

2011-07-12T06:30:00.032+03:00

Juuri sellaisia missä maistuu raikkaus ja kesän yrtit.

En muista alkuunkaan, minkä lähteen reseptiä äiti minulle kehui, mutta hän kertoi sen sisältäneen tuoretta lohta, tuoretta basilikaa, kananmunan, mustapippuria ja suolaa. Ja hän kertoi tehneensä niistä pihvejä pikkulettupannulla. Joten sen enempiä asiaa miettimättä tein saman perässä, musta tuntuu -määrillä.

Saattoipa mutsi mainita myös jotain sweet chili -kastikkeesta, mutta en minä sellaisesta välitä.

Nämä lohipihvit saattavat ehkä olla karppaajien mieleen, ainakaan niihin ei tule mitään erityisen hiilarikasta.

Katotaan nyt mitä tästä tulee -lohipihvit

lohta (420 gr riitti 7 runsaaseen pikkupihviin)
nippu basilikaa
muna
tabascoa maun mukaan
mustapippuri
suola

Hoida lohifilee nahattomaksi ja ruodottomaksi, pilko pienen pieniksi paloiksi tai jauha. Silppua kalan joukkoon nippu tuoretta basilikaa. Riko joukkoon muna ja sekoita. Mausta tabascolla, mustapippurilla ja suolalla.

Paista pannulla voissa.

Ei mitään tämän ihmeempää, mutta hyvä kuulkaa vaan taas tuli. Varo kuitenkin, ettet kypsennä liian kauan! Kuivuvat erittäin helposti.

Eri yrteillä ja mausteilla saa taas erilaista twistiä tähän hommaan, korianteri ja currymauste varmaan tekisivät esimerkiksi hassuja tälle.

Rapusesonkiin valmistautumista neuloilla

2011-07-11T06:30:00.009+03:00

Kaunista suomalaista muotoilua, jonka toivon todella olevan myös tehokasta ajankäytön ja syötävän määrän suhteen.

En ollut koskaan kuullutkaan, että on olemassa Aki Pesosen suunnittelema rapuneula. Olen tähän asti ronkkinut rapuni sesongin aikaan auki rapuveitsen ja nakkisormien avulla. Nyt olen valmistautunut touhuun itselleni uudella vempeleellä.

Tosiasiassa tässä ei liene mitään uutta, koska Google antaa tuloksia aina vuodelta 2000 asti. Siitä on muuten 11 vuotta, eli oikeastaan ihan naurettavan kauan.11 vuotta olen siis ollut totaalisen clueless siitä, että rapuja voi neuloa. Tai jotain.

Nyt pitää sitten vaan malttaa siihen, että sesonki alkaa. Se päivä on käsittääkseni 21.7. joka sattuneesta syystä on myös allekirjoittaneen nimipäivä.

Amurissa on Helmi

2011-07-09T06:30:00.028+03:00

Ihan helmee kiertää oma kotikaupunkiaan ja sen aarteita!

Olen ollut enemmän tai vähemmän tamperelainen vuodesta 1998 eli hyvinkin yli 10 vuotta. Suunnatonta saamattomuuttani osoittaa se, etten ennen vuoden 2011 heinäkuuta onnistunut järjestämään itseäni Amurin Helmeen eli Amurin työläismuseokorttelin kahvilaan.

Ja nytkin odottelin kesälomaan ja siihen, ettei nyt vaan ollut mitään muutakaan tekemistä ja Amurin Helmi oli periaatteessa matkanvarrella kun sinkoilin TR1 Taidehallista Tampereen taidemuseoon.

Nimensämukaisesti Helmi

Puutalokorttelin kulmassa on portaat, joita noustaan kahvilaan. Ne portaat eivät kovin kummoiseen paikkaan näytä vievän, mutta oven takaa avautui varsin suuri ja monihuoneinen tila. Pöydissä on valkoiset pöytäliinat ja henkilökunnalla atmosfääriin sopivat essut.

Olisin kuvannut muutakin kuin valitsemani sipulipaistoksen, mikäli olisin voinut. Olin kuitenkin estynyt kuvaamasta.

Tarjolla oli kaikenlaista leivonnaista tuosta sipulipaistoksesta pullaan, piirakoita munavoilla ja pasteijaa. Tiskin taka saattoi ostaa tuoretta leipää mukaansa, minäkin ostin ohrarievän - kun kerta Tampereen historian ytimessä oltiin!

Huippujuttuja, välitön tunnelma ja hyvän mielen lähde. Näin ensimmäisen käyntikerran jälkeen.

PS. En ole ikinä saanut noin hyvää sipulipaistosta.

Se on sulatejuustoa, ei cheddaria

2011-07-08T06:30:00.003+03:00

Mä olen pahoillani, mutta pyrkikää nyt hyvänen aika saamaan suihinne kunnollista cheddaria eikä mitään sulatejuustoa?

Uskotteli Valio Aamupaloineen mitä tahansa, kyllä cheddar maistuu hiukan joltain muulta kuin tältä. Varmaan paremman puutteessa menee, mutta tarkasta nyt se sun lähikaupan juustohylly. Jos sieltä vaikka löytyisi oikeampaakin tavaraa vahingossa.

Ei kaikki mikä sulaa ole cheddaria.

Aste asteelta parempi sisälämpötila lihalle

2011-07-07T06:30:00.005+03:00

Nyt kun grillauskausi on kuumillaan, on varmasti monessa huushollissa mietitty lihan kypsyyttä.

Olen aiemmin tarjoillut teille kädellisen kypsyystestin lihalle, jossa vaaditaan vain kypsennettävä liha sekä toimivat kädet. Suosittaisin kuitenkin hankkimaan lihoille kunnollisen sisälämpömittarin.

Kuva: Naotake Murayama

Jokainen tietysti tykkää vähän erilaisesta kypsyysasteesta eri lihoissa. Esimerkiksi henkilökohtaisesti halusin ennen nautani lähes tulkoon welldonena eli erittäin kypsänä, nykyään medium minus eli ei edes puoliksi kypsä on vähän liian kypsä ;)

Sisälämpötilaa tarkkaillessasi saat lopputuloksesta toivottavasti mehevän, kun et mene liikaa yli suosituksen!

Lihojen suositeltuja sisälämpötiloja

Lihojen kypsyyksistä ollaan montaa mieltä, sääntöjen sijasta on suosituksia ja nekin taitavat olla lähinnä jonkin valvovan hygieniatahon suosituksia.

Broileri, kana, kalkkuna ja ankka

Kypsennä siipikarja mahdollisten salmonellabakteerien vuoksi kypsäksi asti, sisälämpötila on tulloin +75°C.

Sika

Possu pitäisi olla täysin kypsää, mutta se ei tarkoita sitä että sen tarvitsisi olla totaalisen kuivaa. Tähtää sisälämmössä +70°C.

Nauta, vasikka, lammas, karitsa, hirvi, poro

Nämä punaiset lihat voi jättää punertaviksi niin halutessasi. Punertava on jossain +55°C tienoilla, kypsä taas +65°C.

Lohi, muut kalat

Parhaimmillaan lohi on +55-60°C. Mitä kaloihin yleensä tulee, +60°C takaa kypsyyden.

Kuivumista estät myös sillä, että kypsennät lihan alhaisessa lämmössä 125-175°C ja lähdet kypsentämään huoneenlämpöistä lihaa.

Kehoittaisin myös muistamaan, että esimerkiksi naudanlihan olisi syytä antaa vetäytyä vaikka foliossa jokunen tovi kypsentämisen jälkeen. Tulee parempaa, usko pois.

Matka savannin kuivuuteen, en tahtonut suurta leijonaa

2011-07-06T06:30:00.001+03:00

Kuinka kuiva voi savanni olla?

Useampikin naistenlehti on mielestäni ehtinyt tituleerata tämän Savanna Dryn kesän uutuussiidereistä parhaaksi. Naistenlehdet eivät tietenkään voi olla väärässä, joten kävin noutamassa maisteluun pari pulloa maistettavaksi.

Savannin kuiva on Etelä-Afrikan tuote, enkä kyllä usko ikinä tätä aiemmin juoneeni afrikkalaista siideriä.

Sitä voisi kuvitella, että jos Afrikassa sanotaan "kuiva" se on sitten todellakin kuiva. Niin kuiva, että suu tuntuu hiekkapaperilta, huulista rullautuu iho irti ja silmätkin tikuttavat niin ettei mitään määrää. Mutta ei, Savanna Dry on kuivuudessaan erittäin maltillinen, ei edes väänny naama nurinkurin kun ottaa suullisen pullon suulta.

Väittäisin, ettei tämä ole kuivien siidereiden rakastajille riittävän kuiva. Minulle tämä on pikkiriikkisen vetisen oloinen, joskin ihan raikas kesäjuoma. Ohutta yläpilveä savannin yllä, en usko tästä heräävän mitään erityisiä mielitekoja.

Pisteet täytyy kuitenkin antaa lankuttamisesta. Melkein viihdyttävää sisältöä brändiltä sosiaalisessa mediassa.

Hymy hymyilevälle appelsiinille

2011-07-05T06:30:00.004+03:00

Olen juuri ja juuri selvinnyt kevään antihistamiinikuurista, ja nyt sitten kehoni kertoi olevan aivan pakollista juoda vähän appelsiinimehua. Minähän en ole appelsiinille allerginen, en sitten alkuunkaan... paitsi varpaista päälaelle saakka.

Brämhultsin sesonkimaun kyljessä oli appelsiinille piirretty naama. Se naama ratkaisi, että on aika kokeilla juoda appelsiinimehua. Rajallisen ajan myynnissä oleva maku on muuten Makeampi appelsiini. Ihmekös se appelsiini siinä kyljessä makeilee naamallansa.

Makeampaa se tosiaan olikin kuin mitä appelsiinimehun muistan olevan ja ihan ookoo makuelämys muutenkin. En siltikään ole fani, toivottavasti kropan appelsiinin himo korjaantui tällä.

Allergista reaktiota sen sijaan odotin huomattavasti pahempaa, nyt lähinnä puristi kaulan seutua hetken. Ehkäpä olen menossa kohti appelsiinista tulevaisuutta?

Ainakaan se ei maistu minulle metallilta, niinkuin sitruuna- tai limeasiat.

Vierailijapostaus: Syömisestä tietoisesti

2011-07-04T06:30:00.004+03:00

Tämä on vierailijapostaus. Jos haluat vierailla Jokiksessa kirjoittajana, ota yhteyttä.

Illallinen kalliissa ravintolassa voi olla tietoisen läsnäolon harjoitus parhaimmillaan! Valitse mahdollisimman kallis ja vaikka monella tähdellä siunattu ravintola, jossa on hyviä kokkeja. Heidän tietotaitonsa pistää nauttimaan kaikilla aisteilla upeista luomuksista. Siis varsinkin, jos ja kun siitä maksaa sievoisen summan. Miksi siis ei nauttisi?

Kuva: C. Elle

Kuvittele, näe tämä:
Astut sisään ravintolaan. Olet odottanut tätä hetkeä jo pitkään. Seuranasi on ehkä joku sinulle tärkeä ihminen. Hymyilette toisillenne.

Pöytä on katettu, koristeena oleva kukka on kaunis. On aika hengähtää ja aistia tunnelmaa. Ravintolassa ei ole juurikaan hälinää, ainoastaan hienoista taustasorinaa, ehkä miellyttävää musiikkia. Tuoksut ovat houkuttelevia, jotain leipää paistuu uunissa ja jokin marjaisa jälkiruoan tuoksu tekee veden jo kielelle.

Tilatut juomat tulevat nopeasti ja ovat ihanan kylmiä. Alkudrinkki tuoksuu ja maistuu fantastiselle.

Ruokalistan tutkimiseen on hyvin aikaa ja suuhun tulee vesi jo toista kertaa, kun fiilistelet listaa. Eikä tarvitse pettyä. Jo alkupalat täyttävät kaikki toiveet. Annos on kaunis, ilo silmälle. Jokainen suupala on erikseen keskittymisen arvoinen. Syöminen niin hitaasti kuin mahdollista varmistaa pitkitetyn nautinnon, koko rahalla. Kokit ovat panneet parastaan niin ruuan suuntuntuman, lämpötilan kuin makujenkin suhteen. Aistit huutavat hoosiannaa ja jäät odottamaan lisää.

Pääruokaa odotellessa on aikaa nauttia tunnelmasta ja vaikka hyvistä viineistä lisää. Mahdolliset keskustelunaiheet kannattaa pitää kevyinä ja positiivisina. Ruuasta voi toki aina puhua ja ruokaa ei voi koskaan arvostaa liikaa.

Pääruoka kutsuu jälleen nauttimaan. Jokainen suupala kannattaa nauttia tietoisena kaikista tuoksuista, erilaisista mauista ja tuntumista suussa. Hitaasti. Miten hyvin ruoka ja juoma sopivatkaan toisiinsa! Kaikkien aistien yhteispeli on seuraamisen ja havainnoinnin arvoista. Se, että ymmärtää, oppii tuntemaan itseään, kehoaan ja aistielämyksiään on kiehtovaa. Ruoka voi olla tässä hyvä työkalu. Eikä vielä päästy edes jälkiruokaan…

Millaista on olla olemisen täysin viemänä? Millaista on kokemisen tarkka havainnointi? Siitäkin tietoisuustaidoissa on kyse. Elämisestä tarkkaan havainnoiden kaikissa tilanteissa. Aistien täysin, rehellisesti, ilman tapojensa orjuutta, ennakkokäsityksiä ja tavanomaisia malleja.

Kannattaa kokeilla! Mikä ihana tekosyy vaikka mennä syömään hyvin…

Vierailijoiden minibio:

Kirjoittaja on iätön tietoisuustaitojen harjoittaja, joka bloggaa aiheesta eri syvyisiä juttuja. Joskus seassa tarinoita ruuanlaitosta ja ruokien terveysvaikutuksista. Muulloin Annina viihtyy alati metsässä havainnoimassa itseään ja ajatuksiaan. Kirjoittaja on innoissaan päästessään kirjoittamaan Jokikseen, koska Jokiskin rakastaa ruokaa!

Mansikka ja wasabi ne yhteen sopii?

2011-07-02T06:30:00.004+03:00

Sen on pakko olla vinkeää, kun yhdistää suomalaista kesäherkkua mansikkaa ja japanilaista vihreää tatinaa wasabia.

Istuin torstaina toimistomme keittiössä ja söin noutosushia Marusekista. Siinä oli hollilla myös pussillinen tuoreita mansikoita, kiitos pomon. Siinä minä sitten pyörittelin ylimääräistä wasabinyssykkää käsissäni ja mietin niitä mansikoita. Mietin mitä tapahtuu, jos syö mansikan wasabilla?

Sanoista tekoihin siirryin jotakuinkin 5 minuutissa, olin jo ehtinyt palata työpisteellenikin! Sitten marssin takaisin keittiöön, avasin wasabipussin ja truuttasin melkein suoraan mansikalle. Työkaverini Kirsi lähti leikkiin mukaan ja teki saman perässä.

Ensin se oli kuin mansikkaa sinapilla. Sitten se oli mansikkaa vinkeydellä. Sitten se oli vähintäänkin jännää.

Mansikat ja wasabi muidenkin mielessä

En ole kuitenkaan ensimmäinen, jonka mieleen tämä asia on tullut.

Vegan Teen Cuisine suosittelee kyseistä komboa, Broke Foodie on tehnyt mansikkasalaattia wasabivinaigrettella ja The Naked Beetillä on mansikka-wasabi-avokado-crostini! World of Wasabista taas löytyy wasabijäätelöjälkkäri, johon kuuluu mansikoita. Mitä sanoisit LifeStyle FOODin makrillitartarista, jossa on mansikoita ja wasabia?

Eikä pidä unohtaa tietenkään sushia! Oletan, että jos mansikkaa on sushissa, siellä on myös wasabia. Ainakin Rita's Mood & Inspirationissa on erittäin herkun näköistä mansikkasushia.

Mitä sinä tekisit?

Eihän tämä ajatus minua todellakaan jättänyt senkään jälkeen, kun olin jo maistanut. Niinpä sitä piti kysyä muiltakin: Jos sinun ihan mutu-metodilla pitäisi yhdistää joku kolmas ruokaelementti mansikan ja wasabin kanssa, mitä se olisi?

Tällaisia vastauksia tuli hetken mietinnällä:

Kikkomies: vaniljajäätelö
Heli: parmankinkku
Minna: vuohenjuusto tai valkosuklaa
Samuli: inkivääri tai basilika
Antti: meetvursti, juusto tai jotain muuta suolaista
Santtu: smetana
Petteri: suolakeksi tai jotain muuta suolaista
Nina: avokado

Yllättävän erilaisia vastauksia keskenään! Mutta kuitenkin vastauksia kuin tykin suusta, selvästi makukombo herätti ajatuksia. Mitä sinä mansikan ja wasabin kanssa yhdistäisit?

Henkilökohtaisesti luulen, että jos en olisi karkkilakossa, taipuisin Minnan ehdottaman valkosuklaan pariin. Sillä mansikkavalkosuklaa on hyvää ja wasabinen valkosuklaa on hyvää, eikö se tarkoita sitä, että mansikkainen ja wasabinen valkosuklaa on hyvää?

Aurinko, Armas Maitokauppa, ei hämähäkkejä

2011-07-01T06:30:00.005+03:00

Olen väijynyt tilannetta Tuomiokirkonkadulla jo useamman viikon, siinä minä olen Infernon nurkilla hengaillut mustissani ja toivonut Armas Maitokauppaa avautuvaksi.

Sitten se torstaina kesäkuun viimeisenä päivänä avautui.

Facebookissa heittivät härsyksi kuluneiden viikkojen aikana kuvia remontista, Bukran vihreä vaihtui maitokaupan valkoiseen. Tunnelmaa luovat rouheasti framilla olevat ruoat, kuten nyt nuo kananmunat tuossa yllä olevassa kuvassa, myyntitiski sekä liitutaulut.

Minimalistinen, mutta kuitenkin rouhea on tämä Heikki Ahopellon sekä Riitta ja Jaani Vaahteran kauppa. Henki on kuitenkin erilainen kuin heidän Lähellä-kirjassaan, joka on Jokiksestakin tuttu. Vaikka lähiruoasta tässäkin on kyse, trendikkäästi.

Vaikka kauppa on nimeltään Maitokauppa, on tarjolla esimerkiksi kasvia, munia, leipää ja muroja. Makeisia oli makureille maistiaisiksikin, ja tulossa on lisää kasviksia ja lihaa.

Maitotuotteissa on ihania Armas-perheen jogurtteja, rahkoja, smetanaa, juustoja. Juustoja on tarjolla muitakin ja olipa kylmätiskissä pulloissa raakamaitoakin. Minä poistin maitotuotteista maustamatonta rahkaa ja raparperilla maustettua herajuomaa - join sen sitten kuumassa kodissani pillillä suoraan pullosta ja nautin elämästäni.

Virkeä juttu, tervetullut meikäläiseen katukuvaan! Kehottaisin varmuuden vuoksi ottamaan käteistä ainakin näinä ensimmäisinä päivinä, minä tein kassatoimintojen välissä retken Otto-pisteelle.

Samaan aikaan kanssani tiloissa pyöri myös Sivumaun Kippari. Sielläkin on siis odotettavissa raporttia.

Seuraavaksi kaduillamme tapahtuu varmaan korttelin päässä Armaasta, kun Ristorante La Perla tulee voimapaperikuorestaan. Vilkaisin vähän avoimesta ovesta sisään ja totesin, että sisustus tulee ainakin olemaan simppeli ja modernimpi kuin odotin! Hyvä homma!

Juotko mieluiten tölkistä, pullosta vai lasista?

2011-06-30T09:13:00.000+03:00

Nyt ollaan taas peruskysymysten äärellä, kysymysten kuten kumpi oli ensin - muna vai kana? Tai missä järjestyksessä kinkku ja juusto järjestetään leivän päälle?

Tällä kertaa kysymys on virvoitusjuomista limsasta lonkeroon, siidereistä olueen ja nykyään myös maitokahviin asti. Nautitko mieluiten virvoitusjuomasi tölkistä, lasista vai pullosta?

Kuva: Daniel Brandell

Juomatölkit lienevät useimmiten alumiinia, eikä niiden avaamiseen tarvita kuin sorminäppäryyttä. Tölkit ovat kevyitä kantaa palautusautomaatille, vaikka määrä olisi miten runsas. Suurin osa Suomessakin myytävistä tölkeistä lienee kokoja 333 ml tai 500 ml. Etenkin 70- ja 80-luvuilla harrastettiin erilaisten tölkkien keräilemistä.

Kuva: Dalton Rowe

Erilisia lasivaihtoehtoja on ainakin pahvi, muovi ja lasi. Monella virvoitusjuomamerkillä on oma erityinen lasimallinsa, esimerkiksi Coca-Colan lasit ovat niin tunnistettavia ja pitkän historian omaavia, että niille on olemassa omia fanisivujaan netissä. Muodolla, materiaalilla ja sen paksuudella lienee virvoitusjuomia nauttiville merkitystä. Jos virvoitusjuoma tulee hanasta, lasi tai muki on melkeinpä ainoa vaihtoehto. Jäillä vai ilman, saako olla sitruunaviipale?

Kuva: Chris Costes

Jos laseissa merkityksellistä on materiaali, tulee se kysymykseen myös pullojen kohdalla. Tänä päivänä valtaosa pulloista on PET-muovia, mutta jotain juomia myydään edelleen lasipulloissakin. Uskaliaat ulkomailla matkaajat ovat takuulla törmänneet erilaisiin muovipulloihin matkoillaan, omissakin muistoissa pyörii jotain ihmeellisiä lötköjä useamman litran limsapulloja...

Mikä on sinun suosikkisi?

Henkilökohtaisesti pidän eniten tölkeistä, työnnän pillin kylmään colatölkkiin ja nautin unettomuutta aiheuttavan annoksen kofeiinia kuumana kesäpäivänä nopeasti. Kun juoma on juotu, painan vielä kylmän tölkin rintakehääni vasten ja nautin sen tarjoamasta viileydestä.

PS. Otin oikeuden omiin käsiini ja jatkoin jälleen kilpailuaikaa. Heinäkuun lopussa olisi parempi olla mehujäitä framilla ;)

Merisuolaa ja riini-loppuista levitettä

2011-06-29T06:30:00.009+03:00

En minä normaalisti vahtaa (ainakaan kauheasti) mitä ystäväni syövät. Nyt kumminkin jostain syystä olen kuullut useamman ystävän suusta, että he ovat suorastaan koukussa kohtuullisen uuteen Arlan Ingmariiniin, jossa on merisuolaa. Ajattelin sitten tarttua asiaan...

Henkilökohtaisesti tykkään kovasti eräästä muistaakseni ranskalaisesta voista, jossa on myös merisuola suolana (tosin sitä tulee ostettua harvoin, ykkösvalintani on toki Juustoportin Luomu Kirnuvoi). Siksipä tämä kyseinen rasvaseos kiinnostaa kovasti, joten ostin paketin leipien päälle leviteltäväksi.

Suolakiteet erottaa erittäin selkeästi, tältä se merisuolattu voikin näyttää. Maku on raikas ja juuri hyvän suolainen, tykkään kovasti ja voin todellakin ymmärtää miksi ystäväni ovat siirtyneet suosimaan juuri tätä rasvaa.

Ingmariini on maito- ja kasvirasvan sekoitus, mikä on tässä maassa ihan normi. Vaikka itse olen selkeää voita suosiva nainen, ei minulla ole mitään näitä rasvoja vastaan.

Osa ystäväpiiristä tekee omat -riinilevitteensä (jos se ei ole kokonaan voista, se ei voi olla voimariinia ja jos se ei ole kokonaan kasvisperäinen se ei voi olla margariiniä, kiitos viisas EU) sekoittamalla esim. luomuvoita ja rypsiöljyä omalla suhteella. Ehkäpä he ripsauttavat joukkoon myös hyvää suolaa?

Leivän päälläkin oli hyvää, raikasta ja sopivassa suolassa. Ei tarvinnut mitään lisäksi.

Merisuola on hyvä juttu, sen minä vaan sanon. Tykkäsin tästä tuotteesta, mutta oletko sinä kokeillut?

Risottoa tarjoiluehdotuksen mukaisesti

2011-06-28T06:30:00.003+03:00

En taaskaan tiedä onko tämä varsinaisesti uutuus, mutta enpä ollut sitä aikaisemmin kaupassa tajunnut myynnissä olevan. Joten ostin omakseni ja kokeilin teidän kaikkien kiusaksi.

Ei Knorrin risotto ainakaan aikaa säästä, samat melkein 20 minuuttia se ottaa kuin oman risoton tekeminen ihan reseptistä. Jos mietit miten tehdään risottoa, vastaus ei ole pussista. Älä tee niinkuin minä teen, tee niinkuin minä tekisin jos olisin viisas.

No ei tämä nyt mistään paholaisesta tämäkään tuote ole. Okei, se on riisituote, jota ei valmisteta risottometodilla eli lientä lisätä hitaasti kauha kerrallaan. Ja paketin mukaan käytetty riisi on pitkäjyväistä, mitä se ei oikeassa risotossa ole. Mutta mitä väliä, tämä oli kerta syötävää?

Välihuomautuksena muuten, että yritin kuvassa kanavoida loistavaa blogia nimeltä Tarjoiluehdotus. Huomatkaa myös vihreä liina. Valkeaa pikkukulhollista sahramia ei nyt todellakaan ollut käsillä...

Valmiiksi maustettua, niin ettei tarvitse itse vaivautua. Makuvaihtareina Milanese eli sahrami, Funghi eli sieni ja Asparagi eli parsa. Ei mitään yllättävää siinä.

Pakkauksessa kehotetaan korvaamaan yksi desi nesteestä valkoviinillä, ja ehdotetaan myös parmesaanin käyttöä viimeistelyssä. Henkilökohtaisesti lisäisin hieman voita, aivan loppuvaiheessa. Olen toki aivan varma, että moni keittää tämän liian pitkälle, liian kuivaksi eikä kermaisen puuromaiseksi niinkuin risotto kuuluu tehdä.

Tällekin tuotteelle on varmaan oma kohderyhmänsä, olen minäkin ennenkin tehnyt risottoni pussista. Toki herkullisempaa omilla maustamisilla, mutta mitäs siitä sitten?

Miksi juoda omenamehua?

2011-06-27T06:30:00.004+03:00

Miksi juoda omenamehua?

Joku tutkimus jossain on aivan varmasti sitä mieltä, että omenatäysmehun juominen ennalta ehkäisee muistisairauksia.
Melko varmasti on olemassa myös tutkimus omenatuotteiden suotuisasta vaikutuksesta verenpaineeseen.
Epäilemättä on tutkailtu kuinka omena on oikein otollinen mitä tulee metabolisen oireyhtymän kanssa kamppailemiseen.

Tai sitten juo omenamehua vain siksi, että sitä teki mieli. Kuvassa oleva God Morgon Omenatäysmehu liittyy tapaukseen.

Mikä on paras tapa kypsentää makkara?

2011-06-25T06:30:00.003+03:00

Ei ole yksi eikä kaksi huushollia tänään, jossa nautitaan Suomen kansallisvihannesta makkaraa. Tämä lienee tämän kyseisen vihanneksen parhainta sesonkia, eittämättä.

Mutta kerrohan minulle kommenteissa millä kypsennetään paras mahdollinen makkara?

Oli se sitten jauhonakki tai nyt niin trendikäs raakamakkara, tuleeko siitä paras grillissä, pannulla, uunissa, kiukaalla? Vai vedätkö sen kenties kylmänä suoraan paketista? Unohdanko jonkin vaihtoehdon, ehkäpä nuotion?

Kuva: Håkan Dahlström

Kuva: grongar

Kuva: Dennis Crowley

Kuva: Timo Kuusela

Missä sinun soijanakkisi, HK Sinisesi tai mikä muu tahansa makkaran muotoinen juttusi kypsennetään tänään? Kypsyykö ylipäätään siellä teillä mitään makkaraa... on varmasti talouksia, jotka eivät koske makkaraan pitkällä tikullakaan.

Henkilökohtaisesti käristän mieluiten makkarat pannulla, jos sellaista päätän ääntäni kohden viedä.

Juhannus jonottamatta

2011-06-24T06:30:00.002+03:00

Mitäs, kävitkö eilen tai tänään suorittamassa jonotuksen kansalaisvelvollisuuttasi jossain elintarvikeliikkeessä?

Se toistuu muutamia kertoja vuodessa se hämmästyttävä tarve jonottaa 1-2 päivän ruokavarastojen takia. Juhannus, joulu ja muutama muu pyhä, kun kauppa onkin yhtäkkiä kiinni! Siellä sitten hikoillaan, hamstrataan ja tullaan entistä häijymmiksi, tuupitaan toisia ja ostetaan todennäköisesti rutkasti liikaa. Ja kun kaupasta on päästy, taitetaan autojonoissa, täysissä junissa ja tukkoisissa busseissa matkaa kaukaisuuteen.

Onneksi minä voin hoitaa homman toisin.

Kuva: mwri

Olen ulkoistanut jonotuksen, lähetin vain kotiin tekstarin, että mitähän täytyisi tehdä jotta juhannuspöydässä olisi Brita-kakkua? Kuulemma pitää tulla paikalle. Totesin, että tulen kuhan joudan muiden kiireiltä.

Samalla toivon, että sinun ja perheesi päreet eivät ole hamstraamisen parissa palaneet eikä muutenkaan tule ikävää juhannusta. Toivon, että kaikessa leppoisuudessa teillä valmistellaan jotain herkullista ja hyvää - ehkäpä juurikin Brita-kakkua.

Jos vietät jussia koneen äärellä, Jokiksen juhannusta saattaa ilmaantua lähinnä Facebook-sivulle. Tykkää siis.

Hyvää juhannusta Leipääntyneet!

Herukasta herutettua herkkua

2011-06-23T06:30:00.004+03:00

Jos tulee pitkä kuuma kesä on hyvä, että on olemassa Raikastamo. Luomua kun juo, voi homma olla kuin Kirkastamosta.

Joskus viime vuosikymmenellä, eli vuonna 2009 Raikastamon Omena-täysmehu valittiin Vuoden luomutuotteeksi. Nyt pistin kylmähyllyssä merkille heidän Herukka-mehunsa ja olihan sitä maistettava.

Sitä paitsi pinkit pillit sopivat aivan mahtavasti tuohon herukanpunaista juomaa sisältävään sympaattiseen lasipulloon!

Vain vettä, luomuomenatäysmehua, luomumustaherukkatäysmehua ja luomusokeria. Ei tiivisteitä, ei lisäaineita, 250 millilitraa luomuhyvyyttä - omskakas! Hyvä mieli tuli kun imaisin pillimehuna välipalaksi töiden jälkeen.

Toivottavasti Raikastamolta on lupa odottaa uutta seuraavaksi vähän nopeammin, pitää seurailla tilannetta ;)

Öljyä völjyy syövereihini

2011-06-22T06:30:00.013+03:00

Toiset öljyää itseään auringon alla ulkoa päin, minä ajattelin vetää öljyni sisäisesti - mutta sellaisenaan.

Löysin taannoin kauppareissulla uuden suosikin keittiööni. Olivadon kylmäpuristettu ekstraneitsyt Macadamiaöljy solahti sujuvasti rasvaa rakastavaan sydämeeni kertalaakista.

Ensimmäiseksi paistoin siinä kunnon halloumia, eikä ole ikinä ollut halloumi niin hyvää. Pullo kehottaa käyttämään tätä öljyä leivonnaisiin ja kaikkeen leivontaan, paistamiseen ja salaattikastikkeisiin. Minä nyt luonnollisestikin paistan.

Huvikseni myös tsekkailin macadamiaöljyä vasten kahta edellistä suosikkiani: avokadoöljy ja extra virgin oliiviöljy. Avokadoöljy sisältää runsaasti e-vitamiinia, oliiviöljy nyt vaan on klassikko. Paistamisessa avokadosta ja macadamiapähkinöistä tehdyt pieksevät oliiviöljyn ihan miten päin tahansa - oli ne yhdistetty kirnuvoin kanssa tai ei.

Kysyin taannoin FB-sivulla montaako erilaista öljyä teidän Leipääntyneiden keittiöistä löytyy. Olin helpottunut kun oma 6 öljyn arsenaali vaikutti normaalimittaiselta. Tässä on vain kolme suosikkiani (niiden lisäksi on edustettuina sesam, kurpitsansiemen ja rypsi).

Pienimuotoinen öljytasting

Järjestin itselleni pienen öljytastingin. Väri, koostumus, aromi ja maku mielessäni tietenkin, niinkuin tastingeissa yleensäkin ;)

Oliiviöljy on lähinnä kellertävän vihreää, kuvassa se ei ehkä käy ilmi keskimmäisestä shottilasista. Avokadoöljy vasemmalla on selkeästi vihreää. Macadamia taas on kullanvaaleaa, hyvin pitkälti itsensä pähkinöiden väristä.

Kaikkien ominaistuoksu on hyvin hedelmänsä tms. kaltainen. Macadamiaöljy tuoksuu kevyesti myös voilta, oliiviöljy jokseenkin nurmelta kesäaamuna. Mene ja tiedä. Avokado tuoksuu avokadolta, todella voimakkaasti.

Avokadoöljy näyttää jotenkin paksummalta muihin nähden, macadamia minusta on selkeästi ohuinta. Öljyisin tuntuma kielellä tulee ehdottomasti oliivista, vaikka odotin sen tulevan avokadon puolelta. Macadamiasta tulee paksun mehun tuntuma. Vastenmielisin yksinään nautittuna on oliiviöljy, voi johtua siitä, että sen pää on jo vuosia onnistuneesti yhdistänyt öljyisyyteen enkä nauti öljyjä näin.

Miellyttävin maku on todellakin tässä tuoreimmassa, eli macadamiapähkinäöljyssä. Kaikki toki maistuvat raikkailta ja hyviltä, tuskin niistä olisi muuten suosikkeja tullutkaan. Pähkinäinen, hieman suolainen, miellyttävä - varmasti sopii sinne leivonnaisiin! Avokadoöljyssä on ronski tuoreen avokadon maku, ytimekäs vihreä rasvainen. Oliiviöljy on lauhkea tuulahdus oliivitarhasta, kesy ja helppo lähestyä -maku. Ei säilykeoliivin makua, vaan parhaat päältä -maku.

En pidä siitä, että öljystä jää öljyinen fiilis. Siksikin tämä huipuista macadamiapähkinöistä tehty on varmasti mieleeni, suositan sitä lämpimästi.

Ei niitä tällälailla shotteina tarvitse kokeilla ;)

Panda ja hento ote

2011-06-21T06:30:00.006+03:00

Kyllä mua kevyesti saattaisi ahdistaa, jos täysikokoinen panda kävelisi vanukasta syödessäni luo ja kävisi käpäliksi.

Sillälailla ne nimittäin muistakseni näitä uusia Panda Vanukkaita mainostavat. Suklaata, toffeeta, käpäliksi käyvä panda. Vääränlaisia karhuja muutenkin, pandat siis, jääkarhuja niiden olla pitää.

Oli miten oli, pidän vanukkaasta. Etenkin jos on jotain kivaa (lue: munkkia, donitsia tms.) dipattavaksi sinne vanukkaaseen. Menisi varmaan juustonaksutkin, mutta ei tunnusteta moista koska se saattaisi aiheuttaa paheksuntaa ja minua voisi joku pitää erittäin häiriintyneenä. Ei tunnusteta mitään, eihän meidän kaduilla kävele karhujakaan.

Jotenkin odotan Pandalta, että kaikki maistuu lakritsilta. Ei ole lakritsa niinkään suosikkini, joten nyt kun ihan omissa aivoissani kuvittelin maistavani lakritsin suklaa- ja toffeevanukkaassa, harhauduin pitämään näitä ikävänmakuisina. Tosiasiassa kivan pehmeät vanukkaat ovat aika harmittomia, niin sanotusti ihan kivoja - kivempia kuin käpäliksi käyvä karhu. Hennosti pitelivät nämä otteessaan maistajaa.

Okei, pandat ovat ihan viihdyttäviä. Kung Fu Panda on yksi suosikkianimaatioistani ikinä ja http://fuckyeahgiantpanda.tumblr.com/ on rokken rollia mitä Tumblr-blogeihin tulee. Karkkilakossani olen nähnyt unia myös Pandan makeisista.

Vanukkat ovat ok, mutta kyllä mä silti taidan olla jatkossakin Jacky-makupalatyttöjä. Niiden rasiatkin on helpompi kaapia puhtaiksi. Tosin silläkin rintamalla voisi keksiä jotain uutta...

PS. Tuotesijoittelin nämä ihan itse huusholliini, tämä ei siis ole maistiaislähetys.

Kokkaamisen karmeat maneerit

2011-06-20T06:30:00.003+03:00

Epäilemättä jokainen tekee keittiössä jonkin liikkeen väärin. Kanssakokkaajamme odottavat kauhulla koska amputoimme itseltämme peukalon tai lähetämme avokadon siemenen tykinkuulan lailla lentoon...

Ammattilaisillakin on rasittavia tapoja, tv-kokeillakin on ihan karmeita maneereja. Suosikkiesimerkkini karmeiden maneerien joukossa on Jamie Oliverin mausteiden tms. ripottelu tai pirskottelu astiaan tai pannulle.

Omat ongelmansa on aavistuksen vaikeampi tunnistaa ja tunnustaa, mutta jokainen varmaan pystyy mainitsemaan jonkun toisen rasittavan tavan? Ainakin tv-kokkien rasittavia tapoja, jos ei muuta.

Tervetuloa vertaistukiryhmään, kerro mikä (ja kenen) liike sinua ruoanlaitossa rasittaa?

Olipa se aamutelevision ruokaosuuden kokin huulilta karkaava lausunto "pieni suola" tai Nigella Lawsonin hiukset auki kokkailu, se on tervetullutta nitinää. Etenkin jos se on asuinkumppanin tapa käytellä veistä, päästä höyryjä nyt äläkä yritä sulkea tunnetta sisällesi - ettei se karkaa väkivallantekona sinusta ulos.

Pöytähopeiden kuningas, voileipäkakkuotin?

2011-06-19T06:30:00.005+03:00

Montaako voileipäkakkua olet jo tänä kesänä päässyt erilaisissa sukujuhlissa maistelemaan? Ovathan voileipäkakut hyvinkin kestohitti rippijuhlissa ja muissa nuoruuden riiteissä.

Minä en muista pöytähopeisiini minkään juhlan ansiosta kertyneen voileipäkakkuottimia. Ystäväni Sari sen sijaan kertoi tällaisten hyödyllisten kapineiden hänelle ilmaantuneen vuosien saatossa - nimikoituna. Minun pöytähopeitani on kyllä käytetty, useampaankin otteeseen, mutta Sari ei ainakaan tunnusta käyttäneensä voileipäkakkuottimiaan.

Kuvassa on Suomi Chippendale voileipäkakkuotin Hopeatukusta. Ei ehkä elegantein metalliesine ikinä, mutta lienee syystä tuon näköinen?

Eniten tässä ehkä jännittää se, mitä tuollaisesta perintökalleudesta sanovat jälkipolvien jälkeen tulevat sukupolvet? Pysyykö voileipäkakku ja nouseeko voileipäkakkuotin arvoon arvamattomaan?

Vierailijapostaus: Ruoan Eri Funktiot

2011-06-17T06:30:00.009+03:00

Tämä on vierailijapostaus. Jos haluat vierailla Jokiksessa kirjoittajana, ota yhteyttä.

Kaikki meistä syövät ruokaa. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että syömme sitä eri tarkoituksiin.

Saatamme myös syödä samana päivänä eri ateriat eri tarkoituksiin. Samoin yhdellä aterialla voi olla monta eri tarkoitusta. Kun ymmärtää paremmin omaa käyttäytymistään, on helpompi tehdä valintoja ruoan suhteen. On myös hyvä muistaa, että ruokavaliosta stressaamisen haittapuolet voivat olla suurempia kuin ruokavalion avulla saatavat hyödyt.

Kuva: Darwin Bell

Polttoaine

Ruoan tärkein merkitys on antaa ihmiselle energiaa, jonka avulla hän voi tehdä päivittäiset askareensa. Laatuajattelu selkeytti paljon omia ajatuksiani ja säästi minut monelta kompromissiltä. On olemassa laadukkaita rasvoja ja huonolaatuisia rasvoja. Sama pätee sokereihin, lihoihin ja kaikkiin muihinkin ravintoaineisiin.

Nautintoaine

Ruoasta on tärkeää nauttia! Usein terveellisyys ja nautittavuus nähdään vastakohtina, joiden välillä tasapainoillaan. Väitän kuitenkin, että laadukas ravinto on yleensä sekä terveellistä, että myös maukasta! Suklaa on monen nautintoaine numero yksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että suklaalla ja Suklaalla on eroa.

Syy pysähtyä

Ruoka tuo ihmiset yhteen. Varsinkin ennen ruokailu on ollut perheen yhteinen hetki päivän päätteeksi. Silloin on juteltu päivän tapahtumat läpi pöydän ääressä. Nykypäivänä taas on usein tapana mennä ulos viettämään rauhallinen ruokailuhetki hyvässä seurassa.

Suorituskyvyn parantaja

Etenkin urheilijat ovat kiinnostuneita siitä, miten ravinnon avulla voi parantaa omaa suorituskykyään. Itsekin olen pystynyt vaikuttamaan urheilusuorituksiini suuresti ravinnon avulla.

Lääke

Joillakin ravintoaineilla on myös lääkinnällisiä ominaisuuksia. Esimerkiksi yrttejä käytettäessä ihminen voi saada säännöllisesti pieniä määriä terveyden kannalta tärkeitä lääkinnällisiä ainesosia. Näiden avulla on mahdollista säilyttää terveys myös flunssa-aaltojen iskiessä.

Yhteenveto

On tärkeää muistaa, että ihminen on kokonaisuus. Jokainen kurkusta alas menevä palanen vaikuttaa kokonaisuuteen eri vaikutuskanavien välityksellä. Kiinnostumalla oman kehon toiminnasta, on ravinnon avulla mahdollisuus vaikuttaa paljon jokapäiväiseen fiilikseen!

Kaikissa valinnoissa on myös hyvä muistaa suhteellisuudentaju: "Kaikki on myrkyllistä ja mikään ei ole myrkyllistä. Olennaista on määrät."

Hyvää ja nautinnollista kesää Jokiksen lukijoille toivottaa Antti!

Vierailijoiden minibio:

Kirjoittaja Antti Hoppania on 27-vuotias asenteesta sekä positiivisuudesta bloggaava tamperelainen. Hänen teksteissään näkyy myös kiinnostus ravintoa sekä urheilua kohtaan. Luonteeltaan Antti on kunnianhimoinen ja kärsimätön.

Kirjoittaja tarkastelee maailmaa Asennevalmennus-blogissa, vouhottaa kameran edessä HopiTV:ssä ja sählää Warriorsissa.

Karppaajan kaveri Karppinen

2011-06-16T06:30:00.011+03:00

Niistä piruparoista, jotka laihduttavat, varmaan moni kaipaa leipää. Ei Turussa muuten olisi syntynyt Karppinen.

Hain keskiviikkon Karppisen postista. En siis ystävääni Annea, vaan Perheleipureiden vähähiilihydraattisen sekaleivän Karppisen. Sellainen oli minulle maistiaisiksi yritetty ihan kotiovelle kuljettaa, mutta hassu homma kun ruokabloggaajallakin on päivätyö...

Tulin köykäisen pakettini kanssa kotiin ja liu'utin postipaketin auki hississä aikani kuluksi. Nappasin paahtoleipäpakkaukselta näyttävän leipäpaketin pahvilaatikosta ja se tuntui kovin höttöiseltä ja löysältä leiväksi. Myönnän, etteivät odotukseni olleet korkealla ja olin jo melkein päättänyt olla tätä vastaan.

Heti kotiin päästyäni otin paketista kaksi leipää ja voita kaapista. Paahdoin toisen leivän, toisen voitelin sellaisenaan kunhan olin hieman tutkaillut sen ulkomuotoa. Koostumus näyttää vähän vanhanaikaiselta taulusieneltä, tosin taulusienessä ei ollut muistaakseni siemeniä.

Tämähän yrittää olla mahdollisimman vähähiilihydraattinen, karppaajien iloksi. Henkilökohtaisestihan en karppaa, vedän leipäni surutta hillittömänä hiilaripaukkuna. Tässä on kuulkaa viljan määrää vähennetty ja tilalla on kananmunaa, öljyä ja kuitua.

Mutta: millaista se nyt sitten oli? Se maistuu leivältä, paahtoleivältä. Suosittelen paahtamaan sen, se on parempaa niin. Mikä tässä on hassua, on koostumus. Se tuntuu jotenkin todella säkeiseltä, pitkäsäikeiseltä. Ehkä ne on ne kuidut.

Ei missään nimessä pahaa, joten jos karppaillessaan kaipaa leipää, niin tätä voi kokeilla. Voista minun ei onneksi tarvitse karppaajia muistuttaa ;)

City Lounge Tapparalandiassa

2011-06-15T06:30:00.016+03:00

Kyl on Tampereella nyt niin sleekkii ja trendikästä. Asemalla voi nauttia vaahtokarkkeja ja cava kohtuuhintaan.

Tsekkasin eilen itseni ensimmäistä kerta sisälle Tampereen rautatieaseman uusimpaan ravitsemusliikkeeseen eli City Loungeen. City Lounge on ilmeisesti Avecran (joka yhdistettäneen melkolailla automaattisesti juniin liittyvään ruokailuun, eikö vain?) paikka.

"Lounge", jolle epäilemättä muotoutuu tamperelaisten suussa pikapuoliin lempinimi, tuli vuosia asemalla vaikuttaneen Minuuttibaarin tilalle.

Siinä missä Minuuttibaarissa saattoi hörpätä äkkiä oluen ja kiskaista ennen junan lähtöä slaissin pizzaa, yltiöfiini kaupungin aulatila tarjoilee viinejä, drinkkejä ja "tapaksia". Tapaksien näkisin kuitenkin olevan lähinnä cocktailpaloina.

2010-lukua matkalaisille coolit, aavistuksen prameat puitteet ja pientä napostelevaa - unohtamatta tietenkään kevyttä luomua kuohuviiniä! Miten tämä voi istua Tapparalandiaan?

Siinä istuessani yksi tavallinen keski-ikäinen mies tuli ilmeisesti tottumuksesta ovelle. Näin miten hän vilkaisi pinkkejä tyynyjä, valko-pinkkejä sohvia, tummanharmaita printtitapetteja ja kääntyi kannoillaan. Sohvalla ihan viihtyi, mutta tunsin itseni alipukeutuneeksi. slideep ennustaa, ettei City Lounge näe pukuherroja.

Minä ennustan, että Turun ja Helsingin satamia kohden matkustavat naisten joukot perässä vedettävine matkalaukkuineen ja korkokenkineen aloittavat City Loungesta.

Tarjoilijalla oli selvästi aavistuksen tylsää, eikä hän oikein tiennyt mitä olisi tehnyt itsellään. Olisi vaikka tullut haastelemaan huvikseen, eikä ollut aseman jäykin kaveri (ei siis sillälailla hyvällä tavalla). Sitä paitsi kun tiskille ilmaantuu kaksi naista, jotka selvästi ilmaisevat etteivät tiedä mitä haluavat ja ovat avoimia ehdotuksille, niin silloin kaveri myydään!

Tässä muutamia avauksia, joita kannattaa kokeilla:
"Neidit näyttävät olevan kuplien tarpeessa, laitetaanko lasillinen vai kaksi?"
"Runsaanlainen punaviini pistää kuumuuden takaisin kesään, miten olisi sateen kastamille naisille runsas loraus?"

Hyväntahtoinen hymykään ei kiskaissut kaverista puolikasta kylmää lyhtypylvästä... slideekin tykkäsi kaverista ;)

Ei kai siinä, kun minä lähden juhannuksena kohti Harjavaltaa, aloitan tottakai Cosmopolitanilla matkani. Onhan se niin minua?

Pelottavan väriset oliivit

2011-06-14T06:30:00.004+03:00

Mikä on pelottavimman väristä ruokaa, jonka olet koskaan nähnyt?

Olen pahoillani Castellinon väki Italiassa, mutta teidän oliivinne ovat pelottavan värisiä.

Kuva ei toista täydellisesti sitä kelmeän kalmean vihreää, mutta ne joilla on Stockmann lähettyvillään voivat itse käydä ruokaosastolla katsomassa.

En sitten tiedä, onko juuri näille Castellinon oliiveille tapahtunut jotain jännittävää väriaineellista vai ei, eivät ne kuitenkaan kaukana ole oliivien luontaisesta vihreästä. Ihan noin kelmeinä ne eivät kuitenkaan puusta purkkiin sukella. Kelmeimpiä vihreitä oliiveja, joita kuuna kullan valkeana olen nähnyt. Ehkä ne hohtavat pimeässä?

Mustissa oliiveissa on käytetty jotain kivaa rautaglukonaattia (E579), mikä on tehnyt oliiveista mustia kuin kuolema. Miksi niiden on pitänyt olla tasaisen mustia?

Huuhteluaineen värinen perunamuusi Blue Congo -perunoista ei ole mitään tuon vihreän rinnalla.

Tähtimatkailua Luomossa

2011-06-13T06:30:00.032+03:00

Hädin tuskin ehdin Luomossa pöytään, kun ruokaa alkoi saapua eteeni. En todellakaan ehtinyt edes neuvotella tilauksestani, kun eteeni jo kiikutettiin tötterö kurkkusorbetilla ja majoneesiin dipattavia kasviksia, kuten parsaa ja porkkanaa.

Kävin siis lauantaina merkitsemässä yhden kotimaisista Michelin-tähditetyistä paikoista listaltani, tämä oli siis kaiken kaikkiaan toinen - Chez Dominique -vierailustanihan olette kuulleet. Chez Dominiquella on 2 tähteä, Luomolla yksi. Luomo toki sai omansa vain vuoden toiminnan jälkeen (se yksi vuosi on myös kansissa), sen täytyy kertoa jotakin?

Lauantaina Luomossakin oli sairaan kuuma, koin itseni alipukeutuneeksi ja ylihikeentyneeksi, mutta siitä huolimatta minulle tarjoiltiin.

Valitsin viisi ruokalajia (vaihtoehdoista 3, 5 ja 7) ja kolme viiniä. Ja näin siinä kävi:

Alkupalat

Ensimmäinen viini listalla oli Uudesta-Seelannista alkuviini And Co Ltd:ltä vuoden 2009 Savignon Blanc. Alunperin se on tarkoitettu listan ensimmäisen ruoan Parsakeittoa 6´C/65´C:n kaveriksi, minä nautin sen kolmen ensimmäisen alkupalan seurana.

Parsakeittoa oli siis kylmää vihreää ja lämmintä valkoista. Niiden välissä oli pähkinäcrumble sekä grillattua parsaa. Erittäin hyvä alku.

Leipä, joka minulle ensimmäisenä tuotiin, oli hasselpähkinäbriossi ja sitä voisin tuon mouhijärveläisen voin kanssa vetää kymmenittäin. Helposti.

Toinen alkupala kulkee tämän hetkisessä kuuden viikon menussa nimellä "Tom Yam Kung". Luomon todellisuudessa se on katkaraputartar, jonka yhteydessä tarjotaan muun muassa korianterisorbettia, lentokalan mätiä, grillirapuja. Ehkä parasta korianteria ikinä!

Mutta tiedättekö mitä? Luomo paransi kuin sika juoksuaan! Ja siasta puheenollen, kolmas alkupala oli tietysti Pork & Green. Ensin minulle tosin tarjoiltiin nokkosleipä, joka on minusta ehkä parasta korvapuustinmuotoista mitä minulle on hetkeen tarjottu.

Viljapossun kylki tuli elämääni nokkospyreen ja villivihannesten kera. Villivihanneksissa muun muassa mesiangervo, pihasaunio ja isomaksaruoho. Maltillisääniset tarjoilijat eivät saaneet koko tarjontaa menemään korvieni väliin... mutta voi hyvää päivää miten kauniinmakuista voi possu olla!

Paletin raikastusta

Ennen pääruokaa, jonka pääsin valitsemaan kahden pääruoan väliltä, sain nautittavakseni Bloody Maryn. Vodkagranita, tabascohyytelöä, tomaattivettä ja selleriöljyä. Eräästä naapuripöydästä kuului "ihan kuin Campbell'sin tomaattikeittoa!", minä en ehkä ole aivan samaa mieltä.

Helppo se oli, varmasti myös petollinen.

Pääruoka

Varsinaiseksi pääruoaksi valitsin siis Karitsaa ja eucalyptusta, toisena vaihtoehtona olisi ollut Makrillia ja sipulia. Jos olisin valinnut 7 ruokalajia, olisin siis saanut molemmat.

Karitsalle tuotiin ensin kaveriksi Château Tire Pé -viinitilan Diem. Sekin, niinkuin alkuruokien yhteydessä tarjoiltu &Co on alkuviini ja vuodelta 2009. Se esiteltiin minulle erittäin juotavana ja voi pojat kyllähän se olikin helppo kaataa sisään.

Toinen ystävä, jonka lihan rinnalla esiteltiin oli ihana sipulifoccacia. Sen sisällä oli ihanan kostea sipulikerros.

Niin se karitsa? 48 tuntia 56 asteessa kypsytetty karitsan niska. Helposti top kymppiin elämässäni nauttimissa lihoissa! Eucalyptushollandaisen, parsapyreen, maa-artisokkasipsien, grillatun avomaankurkun kanssa, kyllä kyllä kyllä! Liha on murha, mutta tiedätkö mitä? Elämä on kuolemaksi. Jos saan lopussa syödäkseni tällaista, en välitä pikkujutuista kuten kuolema.

Alkujälkiruoka

Mainitsinko jo, että lauantaina oli hävyttömän kuuma? Niin kuuma, että ehkä laihduin pelkästään istuessani 6 kiloa nesteitä hikoillessani?

Poninhäntäinen miestarjoilija kiikutti minulle kylmällä kivellä Lumipallon, limoncellomarengin tonicsorbetilla täytettynä. Se raikasti ihanasti ja oli makeaksi herkuksi se tuntuikin ihanan kevyeltä. Ei sillä, että laihduttaisin, mutta helteen vaikutuksista on otettava ilo irti ;)

Jälkiruoka

Toisen valinnan sain tehdä jälkiruokien kohdalla. Kaksi vaihtoehtoa ovat nimeltään Raparperia "muscovado" ja Suklaata ja kukkakaalia. Lienee selvää, että valintani kohdistui kukkakaalin vuoksi suklaan puoleen?

Jälkiruokaviinin kohdalla keskittymiseni alkoi jo hieman rakoilla, mutta jos nyt oikein muistan, oli sekin alkuviini. Vuodelta 2007, Bordeaux'n Rousset Peyragueyn tuotos Sauternesin makea valkoinen Cuvée l'Aletheia, jos nyt lasken 1+1 yhteen oikein.

Suklaa ja kukkakaali osoittautui ainakin suklaasorbetiksi ja ellen nyt ole aivan väärässä, oli lautasella esimerkiksi kukkakaali-spelttimannaakin. Oli se mitä hyvänsä, se oli herkullista! Eräästä pöydästä kuulin sen olevan taivaallista, ennenkuin olin saanut oman annokseni.

Oli jälkkäri taivaallista tai ei, minun suosikkini olivat tällä tähdellisellä kerralla lihat: karitsa, possu ja äyriäiset. Suosittelen Luomoa mieluusti, minulla oli ainakin herkullista.

Seuraavaksi Demo?

Hakusessa Se Yksi Ja Ainoa vakkariolut

2011-06-12T06:30:00.003+03:00

Havaitsin, että olen hieman kateellinen niille, jotka ovat löytäneet sen oman vakkarioluensa.

Minulla on monessa muussa ruoka- ja juoma-asiassa tietyt vakiot, joiden pariin aina palataan vaikka millaisilta seikkailuretkiltä. Oluen suhteen olen kuitenkin niin tuore, että vakion puute on alkanut vaivata.

Muutama suosikkipanimo on kyllä löytynyt, ruotsalaiseen Stallhageniin on muodostunut ihastus Gastropub Nordicin aloitteen ansiosta ja norjalainen Nøgne ø nauttii niin ikään luottamustani (paitsi Dark Horizon 3. editionin kohdalla, se oli hengitysilmaan sekoittuessaan sellainen tälli, että oksa pois omenapuusta juuria myöden).

Kotimaisista pienpanimoista en sen sijaan osaa vielä selkeitä suosikkeja rajata.

Päädyn kyllä valitsemaan usein Laitilan Tumma Kukkoa, jos en jaksa arpoa. Toisenlainen ei-nyt-viitsi-arpoa valinta on Nokian Panimon Keisari EloWehnä. Tarkoittaako tämä, että ne ovat minun vakkariolueni?

Eihän se nyt voi määräytyä sen perusteella, etten jaksa arpoa, otan tuota?

Mikä on sinun vakio-oluesi ja miten olet päätynyt valitsemaan sen? Monille varmaan on vaikuttanut "kotikasvatus" tähänkin asiaan, mutta ei, minä en ole aikeissa juoda mitä tahansa kaljaa.

Starbucks tule kunnolla Suomeen

2011-06-11T06:30:00.003+03:00

Maanantain ja tiistain välisenä yönä pumppuni hakkasi tuhatta ja sataa, ajatukseni pogoilivat pitkin kuulaa tuhat kilsaa tunnissa ja pyörin hikipäissäni kuin vipperä lakanoiden välissä. Olin altistanut herkän hermostoni kofeiinille.

Sinä yönä sain hyviä ideoita ja sain huonoja ideoita, mutta ennen kaikkea kirosin maan rakoon sitä tahoa joka toi Starbucksin Suomeen.

Okei, olisinhan minä voinut jättää maistamatta. Mutta kun minä olen minä ja ajattelin, että Jokiksen vuoksi.

Kylmäkaappitavaraa, ei kahvilaketjua

Starbucks tuli Suomeen lähinnä kauppojen kylmäkaappeihin.

Starbucks Corporation toimii meillä täällä yhdessä Arlan kanssa. Kylmäkaappeihin on ilmantunut "Iced Latte" -juomat Seattle Latte, Aztlan Mocha Latte ja Qandi Latte. Niiden lisäksi on myös tölkissä myytävä Doubleshot Espresso and Milk ja Bottled Frappuccino, joka tulee lasipullossa.

Kahvia ja maitoa, kahvia ja maitoa, kahvia ja maitoa.

Teidän hämmennykseksenne voin kertoa maistaneeni kaikkia viittä täydet annokset. Ihmekös kun kuula kohisi ja veri kiisi suonissa. Ei vaan, maanantaina join vain kaksi viimeistä - näin herkkä minä olen tälle tavaralle.

Paras kaikista viidestä oli Qandi Latte eli karamellin makuinen juoma. Tottakai, koska siinä oli vähiten kahvin minusta terävää makua.

Kuppilat Suomeenkin, pretty please?

Niin minun kuin muiden mielestä he olisivat saaneet tuoda peräpohjolaan ihan kuppilatkin. Minä en niin ole kahvin perään, mutta oi ne blenderöidyt frappucinot joihin ei aivan välttämättä tarvita kahvia pohjaksi, kuinka niitä kaipaankaan!

Voidaanko sopia, että johonkin tamperelaiseen kivijalkaan ilmaantuu äkkiä kuppila joka myy mulle vihreästä teestä tehtyä frappucinoa?

Ei, hän syntynyt ei kahvi suonissaan...

Kallen mätitahnasta tehtiin tuorejuusto

2011-06-10T06:30:00.005+03:00

Tiesitkö, että 190 gramman Kallen mätitahna -tuubista riittää tarjoiluehdotuksen (tuubin pojan kädessä oleva näkkäri) mukaista pursotettavaa noin 16 näkkileivälle? Nytpä tiedät.

Minun isäni on suuri Kallen mätitahnan ystävä ja minä vielä suurempi, siis fyysisesti. Henkisesti isä ehkä vie voiton, sillä minä en yleensä pursota mätitahnaa suoraan tuubista suuhun. Isällä sen sijaan ei ole tässä asiassa mitään rajaa. Tätä tuoreinta uutuutta hän varmaan lusikoi suoraan rasiasta. Eikä minun isäni ole ainoa fani, Emmankin isä on.

Kallen mätitahna -tuoteperheeseen on nimittäin tullut nyt tuorejuusto, 100 gramman paketti maltillisen mätistä tuorejuustoa. Maistelin sitä, omaan laskuuni, yhdessä Kippari Paprika -juuston kanssa ja erikseen. Siitä paprikasta en niin välittänyt, mutta Kalle oli taas kerran hyvä.

Onhan se nyt selvää, että jos rakastaa juustoa ja Kallen kaviaaria, rakastaa Kallen kaviaaria juustossa eikö?

Minulle saa lähettää tätä ison laatikollisen, ja jos laatikon kantajana tulee kultahapsinen aikuinen Kalle, en pistä pahakseni. Minussa on ottaja molemmille.

Vaan ehkäpä tärkein kysymys kuuluu: Kalles Randiga Banan eli Kallen mätitahna banaanilla? Woot?

Päärynän ja brien kohtaaminen - KATSO TIHKUVAT KUVAT!

2011-06-09T06:30:00.004+03:00

Tämä ruoka mullistaa maailmasi, eikä sinun tarvitse nauttia edes stilliä siideriä hanapakkauksesta sen kanssa!

Hedelmät ja juustot ne nyt vaan sopivat yhteen, ja joskus ne sopivat niin hyvin yhteen, että ne saattavat mullistaa maailman.

Kerroin eilen vesimelonicarpacciota tarjoillessani, että vietin yön kofeiinipäissäni valvoen ja siinä tuli mietittyä kaikenlaista. Vesimelonin ja parmesaanin suloisen kombon lisäksi kelasin, että päärynän ja brien yhdistäminen ei voi olla mitään muuta kuin tuloksellista.

En tietenkään ole ensimmäinen ihminen joka niin on keksinyt tehdä, enkä varmasti viimeinen. Tässä ei todennäköisesti ole mitään uniikkia edes siinä suhteessa, että päätin seistä hellan huokuvassa kuumuudessa siitäkin huolimatta, että keittiössäni oli kovemmat lämpöasteet kuin helvetin alimmilla tasoilla. Harvemmin ruoanlaitto on uniikkia, joten diilaa tämän asian kanssa.

Minähän sitten päädyin yhdistämään päärynät ja briejuuston quesadilloissa. Tämä tietysti johtui siitä, että käsissäni oli 2 päivää sitten vanhentunut tortillapakkaus ja muutenkin teki mieli nassutella nimenomaan rapsakoita lättyjä, joiden välissä on mielenterveysvaikutuksellisesti sulaa juustoa ja terveysvaikutuksellisesti hedelmää.

Päärynä-brie-quesadillat

6-8 pehmeää tortillaa
1 pkt brietä
1 iso päärynä (tai 2 pienempää) pestynä, halutessasi voit kuoria
juoksevaa hunajaa
2 oksaa tuoretta rosmariinia riivittynä

Viipaloi varsin ohueksi päärynä. Viipaloi brie.

Kuumenna pinnoitettu pannu, johon tortillalettu mahtuu sellaisenaan. Laske lämpö keskilämmölle ja heitä kuivalle pannulle yksi tortillalettu.

Lado kolmannes (tai neljännes jos teet 8:sta tortillasta) briestä tasaisesti letulle. Lado sitten kolmannes päärynäviipaleista niin ikään letun päälle. Ripsi joukkoon kolmannes rosmariinista ja lorauta pari kierrosta hunajaa koko komeuden päälle. Sitten heitä päälle toinen lettu ja anna paahtua 3 minuuttia. Käännä komeus ja anna olla 2,5-3 minuuttia.

Siirrä valmis quesadilla pannulta pois ja aja pizzapyörällä neljään osaan (voit toki käyttää myös veitseä leikaten ;)). Toista episodi niin kauan kuin aineksia riittää.

Sisäistä quesadillat.

Hunajahan siellä ihanasti karamellisoituu, rosmariini vaan paranee saadessaan lämpöä, juusto sulaa ihanaksi tatinaksi ja päärynät pehmenevät. Jos pilkot vähän ekstrapäärynää, voit siinä kokkaillessa vähän maistella ja kuvitella, että on kesäkuuman sijaan tosi raikasta.

Jossain päin maailmaa jotkut dippaavat quesadillojaan hapankermaan tai salsaan, mihin sinä tällaista päärynä-brie-quesadillaa dippaisit? Suklaaseen?

Carpaccion inspiroimaa vesimelonia

2011-06-08T06:30:00.003+03:00

In Ghat they believe in vampire watermelons, although folklore is silent about what they believe about vampire watermelons. Possibly they suck back.

- Terry Pratchett, Carpe Jugulum

Tämä vesimeloni ei kuitenkaan ole vampyyrien sukua eikä ime edes eikä takaisin.

Vietin erittäin unettoman yön, mahdollisesti kofeiinipäissäni ja ehdin miettiä siinä tuntien aikana kaikenlaista. Yksi ajatus oli "vesimeloni ja parmesaani, tykkäisin niistä ihan varmaan yhdessä". Sitten päivän vähän väsyneiden tuntien aikana tuo yöllinen ajatus jalostui siihen, että tein vesimelonilla version carpacciosta.

Oikeastihan carpaccio on ohuen ohuen ohutta kypsentämätöntä naudanlihaa. Carpaccio-nimen ruokalaji sai taitelija Vittore Carpacciolta, koska hänen taiteelleen oli ominaista tuo lihan punertava sävy. Vesimelonihan ei kauas tuosta väristä jää, vai mitä olet mieltä?

No, kun minä sitten päädyin väsyneenä ja kiukkuisena kuin ampiainen kotiin iltasella, otin käteeni hienon norjalaisen patentin eli alkukeväästä tutuksi tulleen juustohöylän käydäkseni vesimelonin kimppuun.

Vesimelonicarpaccio

kohtuullisen siemenetöntä punaista vesimelonia
tuoretta villirucolaa
parmesaania
pinjansiemeniä
balsamicoa
mustapippuria
sormisuolaa

Paahda pinjansiemet. Höylää ohuen ohuita siivuja vesimelonista ja asettele nätisti lautaselle.

Nakkaa rennosti päälle rucolaa. Höylää kullekin annokselle muutamia parmesaanilastuja.

Rouhaise annoksille mustapippuria ja lisää hippunen sormisuolaa. Nakkaa annoksille siemeniä.

Pirskottele balsamicoa ja anna mennä!

Kevyt kesäsalaatti, raikas välipala kuumana kesäiltana. Mikä ettei vaikka hoikentava yöpala, jos kuulut vaikka yösyöjien valikoituneeseen eliittiin tai metsästät vesimelonivampyyrejä vaarna kourassa.

Mutta etpä arvaakaan mitä muuta jännää sinä yönä mietin ja aion Sinisessä keittiössäni toteuttaa! Viiden pisteen vihje: sekin sisältää hedelmää ja juustoa.

Miten suklaata maistellaan?

2011-06-07T06:30:00.009+03:00

Twitterissä on viimepäivinä puhuttu intohimoisesti suklaasta, en tiedä mistä se alkoi, mutta karkkilakkoisessa se on herättänyt syvän kivuliaan himon.

Olen siinä mielessä reilu kaveri itselleni, että oikein väännän teräasetta haavassa ja vastaan vielä erään Leipääntyneen kysymykseen suklaan maistelusta. Jos sinulla on joku jännä syömiseen ja juomiseen liittyvä kysymys, Tietoja-sivulta löytyy yhteydenottotapa ;)

Kuva: Alex Garcia

Miten suklaata maistellaan?

Näillä lämpötiloilla tämä ei välttämättä ole kaikkein järkevin temppu, mutta rohkea sulan suklaan saa syödäkseen.

Näissäkään lämmöissä suklaan paikka ei ole jääkaapissa, mutta ei myöskään ihan suorassa auringonpaisteessa. Suklaa nautitaan huoneen lämpöisenä.

Valitse teema maistelullesi: valkosuklaat? Sveitsiläiset? Täytesuklaat?
Valitse korkeintaan 6 suklaa maisteltavaksi (1-2 palaa yhtä suklaata per maistelija, ei siis levyä niinkuin me naiset saattaisimme suklaan määrää mitata vaan 15-20 g / suklaa / maistelija)
Tutkaile ulkomuotoa, haistele sen aromia, sulattele ja tunnustele sen tekstuuria kielelläsi, maistele makua ja nielaise tunteaksesi jälkimaun ⇒ kuvaile kokemustasi muistiinpanoissa
- apuna voit käyttää vaikka Savor Chocolaten placemattia (pdf)
Kiinnitä huomiota nyansseihin, älä vain siihen onko jokin hyvää vai ei
Älä stressaa, ei ole oikeaa tai väärää tapaa maistella, on sinun tapasi ja muiden tavat

Maistelun ammattilaiset valitsisivat suklaita ehkä vain yhdestä kategoriasta, esimerkiksi pelkkiä maitosuklaita. Amatöörimaistelijat (eli valtaosa meistä) voivat valita vaikka useamman tumman, yhden valkoisen ja yhden maitosuklaan. Tai tee mitäs lystäät!

Varaa maistelun yhteyteen myös vettä sekä mauttomia keksejä paletin puhdistamiseen suklaiden välillä.

Järjestä suklaamaistelun ympärille juhlat

Heittäydy villiksi ja järjestä suklaateemaiset bileet! Parittakaa suklaita vaikka suosiotaan kokoajan kasvattavien oluiden kanssa tai perinteisemmin viinien kanssa. Syksyn tullen voit järjestää vaikka kuuman suklaajuoman eli kaakaon tastingin, jos sinusta siltä tuntuu.

Kokoa vieraitasi varten suklaa-aiheinen tietovisa, kuunnelkaa suklaista musiikkia... askartelkaa kääreistä jotain kivaa? Tai ehkäpä aikuisten juhlat rakentuvatkin suklaisten drinkkien ympärille.

Otapa maisteluusi suuntaa vaikka Peterin ehdotuksista. Tai heittäytykää tosi trendikkäiksi ja tehkää kukin tykönänne erä jotain villisti maustettua raakasuklaata ja sitten pidätte raakasuklaatastingin! Ohjeen raakasuklaan valmistamiseen löydät tottakai Raakasuklaa.comista.

kirjoittaja kuunteli tätä kirjoittaessa muun muassa Rufus Wainwrightin kappaletta Cigarettes And Chocolate Milk

Suunnittele, älä stressaa ruoasta

2011-06-06T06:30:00.005+03:00

"Miten lopettaa stressaaminen?" on ollut jonkun lukijan mielessä, kun hän on päätynyt Jokapäiväisen Leivän pariin.

Kuva: Yasser Alghofily

En olisi emäntä enkä mikään, ellen yrittäisi jotenkin tuoda vastauksen tuohon kysymykseen. En tiedä mistä tuo kyseinen lukija stressaa, mutta koska Jokis on ruokaan ja juomaan keskittyvä blogi, keskitytään nyt niihin.

Stressaako rahanpuute?

Jos se on raha ja ruoan hinta joka stressaa, suosittaisin toimimaan näin:

Suunnittele ruokalista ainakin koko tulevalle viikolle ja siltä pohjalta kauppalista, jolta ei lipsuta!
Pyri siihen, että voit käyttää edellisen päivän "jämät" seuraavilla aterioilla jatkojalostettuina.
Tee asioita itse sen sijaan, että ostaisit valmista.

Ruoan hintahan on ollut nousussa ja itse kunkin huushollissa on vähintäänkin jännittävää. Suunnitellaan rauhallisesti, ei stressata! Suunnitelmallisuus auttaa myös siinä, kun stressi syntyy jääkaapissa muhivista "parasta ennen päiväys aivan juuri" -tuotteista.

Stressaako painonhallinta?

Jos taas paino ja sen hallinta aiheuttaa sinussa stressiä, suosittaisin ensisijaisesti pitämään huolta mielestäsi. Toimi näin:

Pidä ruokapäiväkirjaa, niin tiedostat mikä on ongelmakohtasi ja poista sitten ongelmakohta maailmastasi.
Syö asioita, joista sinun tulee oikeasti hyvä mieli (mielenterveysvaikutteisuus vs. terveysvaikutteisuus): tarkkaile kuitenkin määriä!
Ruoka ei ole ainoa asia painonhallinnassa, eikä ole vaarallista jos joskus lipsahtaa.

Kysytäänpä itseltämme hallitseeko painomme meitä vai me painoamme? Minä olen iso tyttö ja teoriassa minun pitäisi stressata tästä jutusta, mutta njäh, minulla on parempaakin tekemistä.

Tämä lista saattaisi päteä myös siinä tapauksessa, jos stressiä aiheuttaa alkoholinkäyttö. Pidät sitten juomapäiväkirjaa jne.

Stressaako lisäaineet/allergiat/terveys?

Jos on alkanut tuntua siltä, että ei tässä nyt mitään enää uskalla syödä ja kaikesta saa syövän, niin täysin "musta tuntuu" -tuntumalta toimisin sinuna näin:

Valitse mahdollisimman prosessoimatonta ja luonnonmukaisinta, ehkäpä kotimaista ruokaa.
Suunnittele syömisesi/syömisenne ennakkoon ja käytä apuna vaikka lautasmallia.
Juttele jonkun (esim. ravitsemusneuvoja) kanssa stressaamastasi asiasta.

Voi olla, että sinua ahdistaa vitamiinien saanti tai se ovatko ateriasi täysipainoisia. Ruokapäiväkirja ja ammattilaisen apu helpottavat tässä stressissä - minäkin olen sellaisen kanssa jutellut ja kokenut hyväksi asiaksi. Suosittelen lämmöllä.

Stressaako se, että unohdat syödä?

Jos sinä olet niitä ihmisiä, jotka vain unohtavat syödä, kannattaakin kyllä hieman stressata asian suhteen. Itse lähtisin ehkä lähestymään asiaa näin:

Käytä kännykän kalenteritoimintoa hyväksesi ja konkreettisesti muistuta itseäsi
- sekä käymään kaupassa
- että syömään sopivin väliajoin.
Opettele tunnistamaan nälkä ja vastaamaan siihen tunteeseen.
Pidä käsillä jotain, mikä on valmistettavissa nopeasti muttei kuitenkaan mene helposti haaskuun.

Minä en kuulu siihen joukkoon, joka unohtaisi syödä. Tiedän kuitenkin ystäväpiirissäni olevan tällaisia ihmisiä ja tiedän heidän olevan huolissaan itsestään. Syytä on ollakin, sillä ihminen tarvitsee ravintoa varsin säännöllisesti. Käytä vaikka post-it-lappuja tai mitä tahansa, että muistaisit edes pari ateriaa päivässä.

Kerro minkä suhteen sinä olet ruoan tai juoman parissa stressannut ja miten siitä pääsit yli, jos olet päässyt? Meillä kullakin on omat pulmamme, mutta klisheisesti yhdessä niistä päästään ylitse.

Minähän en missään nimessä ole asiantuntija, mutta harjavaltalaisjärjellä neuvoisin näin kun olen nyt neuvonut.

Hyvästi vohveleille, jäätelöä keksien väliin?

2011-06-05T06:30:00.012+03:00

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta väitän jäätelökioskeilla myytävän jäätelöä lähinnä väliseinän läheiseen sukulaiseen "vohveliin", aitoon vohveliin (jonka aitoudestakin on varmaan koulukuntia) ja erilaisiin muovisiin tai kartonkisiin kippoihin? Joku toki voi tilata ihan pelkän jäätelön, kauhasta kouraan.

Minkä ihmeen takia suomalaisissa jäätelökioskeissa ja muissa irtojäätelöä myyvissä puljuissa ei myydä jäätelöä keksien väliin?

Kuva: Connie

Siis niinkuin Puffet tai Domino, mutta valitsemallasi jäätelöllä ja valitsemallasi keksillä? Eikö olisi parasta ikinä?

Diddy Riese, jonka tuote tuo ylläoleva kuva on, myy tiemmä 10 eri makua keksiä ja niiden väliin kauhotaan aikakin 12 eri makua Dreyer'sin jäätelöä. Vähän vähemmilläkin makuvaihtoehdoilla keksien suhteen kyllä pärjäisin, jos vaikka esim puolesta tusinasta pääsisi valitsemaan?

Ajattelepa nyt itse: valkosuklaahipuilla varusteltu keksi päällä, sitruuna-lakritsijäätelöä välissä ja maitosuklaahipuilla varusteltu keksi alla. Eihän kuulosta huonolta idealta? Minusta kuulostaa siltä, että tuo voi ottaa tatamilla matsin "vohvelilla" myytävää jätskiä vastaan ja peitota sen kevyesti. Katariinan sanoin: "pahvivohveli menee roskiin".

Toki jäätelökioskeille voisi ongelmaa aiheuttaa keksien tuoreuden ylläpitäminen, ei uunia voi tiemmä samaan pikkiriikkiseen tilaan lämmittämään hommata. Eiköhän tähänkin joku keksi ratkaisun. Ja toisaalta, Gelateria Italianassa posottaa kaksi vohvelirautaa päivät läpeensä...

Ranskalaiset uusilla mausteilla, kiitos

2011-06-04T06:30:00.008+03:00

Osa teistä Leipääntyneistäkin käy varmaan joskus sisäistämässä eli syömässä McDonald'sissa, Hesburgerissa, Rollsissa tai jossain niiden hengenheimolaisista, eikö totta?

Ateria ranskalaisilla vai..?

Kullakin ketjulla on omat kannattajansa, ja jotkut taas ovat kuten minä ja käyvät milloin missäkin näistä pikaruokaketjuista kokeilemassa uusimpia hampurilaiskeksintöjä. Mutta valtaosa taitaa kuitenkin ottaa hampurilaisensa kaveriksi ranskalaiset eli ranskikset?

Kuva: Kari Söderholm

No, Hesessähän dipataan ranskalaiset tietysti siihen paksuun majoneesiin: punaiseen tai valkoiseen. Mäkkärissäkin on omat dippinsä ja Rollsin valkosipulidippi oli joskus niin pöyristyttävän ihanaa, että näin siitä unia (nyt en ole syönyt sitä kuitenkaan iäisyyksiin, lieköhän enää edes niin hyvää).

Osa teistäkin taitaa kastaa tikkuperunansa kuvan tavoin mustapippurilla terävöitettyyn ketsuppiin. Ja toiset taas tilaavat sundaen, pehmistä ja ranskalaisia - om nom nom!

Keksikää mausteseos uudelleen!

Mutta kertokaahan minulle, miksei mikään ketju ole jatkojalostanut Mäkkärin El Maco -ateriasta tuttua ranskalaisten mausteseosta? Ranskalaisethan siis nakataan pussiin yhdessä mausteseoksen kanssa, ravistetaan ja hahaa, käsissä on chiliset perunat!

Miksi tällaisia mausteseoksia ei ole muita? Tiedän eräitäkin ihmisiä, jotka innostuisivat tilli & kermaviili -mausteseoksesta ja jollain hävyttömän keinotekoisella juustojauheella olisi varmasti faninsa. Mites olisi joku (täysin keinotekoinen) pekonisetti? Olen aivan vakuuttunut, että näillä olisi menekkiä - lisämaksulla tietenkin, ei dipitkään ilmaisia ole (paitsi se ketsuppi).

Millaista mausteseosta sinä käyttäisit?

Ihan vaan hypoteettisesti: jos sinun tapoihisi kuuluisi änkeä roskaruokaa ääntä kohti, millaisessa mausteessa sinä haluaisit ranskalaisesi ravistaa? Kerro kommenteissa, niin katsotaan minkä ideoistamme pikaruokaketjut ryöväävät.

PS. Onnittelut kaikille valmistuneille, etenkin niille jotka hakivat Jokiksesta tänäkin keväänä vinkkejä ylioppilaskirjoitusten eväisiin ;)

Tanssii kyyttöjen kanssa Takomon terassilla

2011-06-03T06:30:00.005+03:00

Mulla ei ole mitenkään läheinen suhde terasseihin. Oikeastaan ne ovat minusta yksi ikävimmistä asioista kesässä, yhdessä hirvikärpästen ja liian korkean lämpötilan kanssa.

Olen silti valmis vierailemaan terassilla, jos se on muuttanut tapojaan ja ryhtynyt tarjoilemaan ruokaa. Eikä ihan mitä tahansa ruokaa, vaan Masuunin keittiöstä tuleva ruokaa. Kyseessä on tietysti siis Tammerkosken rannalta Miamin vierestä ja melkein vastapäätä Stefan's Steakhousea löytyvä Takomo Bar & Terrace.

Entisvanhaan Takomon terassilla on ilmeisesti tarjoiltu lähinnä bisseä ja Fresitaa, en tiedä kun ei ole kiinnostanut. Kiinnostukseni heräsi kun näin lehdessä Takomon mainoksen ja sanat: "Uutta! Takomossa kesäinen ruokalista." Haloo, mitä sä olisit tehnyt minun sijassani?

Vapaapäivänä suuntasin siis askeleeni poikkeuksellisesti terassille ja valitsin listalta ison annoksen grillattua kyyttöbratwurstia. Varsin perinteisten grillimakkaroiden näköiset nakkarat tuotiin eteeni Masuunista muistuttavalla lautasella ja yhdessä niin hyvän perunasalatin kanssa, etten ole hetkeensä niin hyvää saanut.

Uudet perunat, rucola, mustapippuri... kyllä minä sen hyväksi yhdistelmäksi olen jo vuosia tiennyt, mutta olin unohtanut. Vähän sipuliakin oli kaverina, passasi minulle. Hyvää ruokaa, juomaksi valikoitunut ei-niin-porilainen Karhu ei sen sijaan vakuuttanut. Mutta joskus ei ole valinnan varaa.

Jälkiruokailinkin, kyyttöteemalla. Kyytönmaitojäätelö tuoreilla mansikoilla sopi pirtaani erinomaisesti, jäätelö oli ihanan täyteläistä ja pyyhkäisi Karhun maun mennessään. Pöytiintarjoilu muuten, harvalla terassilla sellaista lienee?

Voi olla, että palaan vielä Takomon tapaksille ja "club sandwichkin" kiiinnostaa. Ja sitä jäätelöä voin vetää helposti useamman litran.

Kilpailu: Makeat ja suolaiset mehujäät

2011-06-01T06:30:00.007+03:00

Täällä se taas on! Kesä! Ja tiedäthän sinä mitä se meinaa?

Mehujääsesonki on täällä taas. On aika kaivaa kaappien perältä mehujäätikut ja -muotit, virittää makunystyrät äärimmilleen ja alkaa kokeilla miltä kesä maistuu.

Osallistu kilpailuun

Näytä mulle miltä se mehujäinen kesä voikaan maistua! Jotta tehtävä ei olisi ihan hillittömän helppo, julistan kisaan kaksi sarjaa ja sitä myöden myös kaksi palkintoa.

Sarja 1: "Makeat"

Kehitä ja julkaise makean mehujään resepti. Sen ei tarvitse olla mikään ällömakea, mutta pyri keksimään jotain uutta, kivaa, jännää ja jälkkäriksi kelpuutettavissa olevaa.

Sarja 2: "Suolaiset"

Suolaisessa sarjassa kehitetään "suolainen" mehujään resepti. Tämänkään ei suoranaisesti tarvitse olla tönkkösuolattu, mutta jotain erilaista, tuoretta, hauskaa ja alkupalaksi kelpuutettavissa olevaa.

Voit osallistua halutessasi molempiin sarjoihin. Osallistumiseen tarvitset valokuvan, reseptin ja kanavan jota pitkin julkaista molemmat kerrallaan. Tähän sopii siis mitä erinomaisemmin blogi, Flickr-tili tms. Julkaise reseptisi (yhdessä tai erikseen) ja kommentoi tähän postaukseen linkillä. Osallistumisaikaa on heinäkuun 2011 ajan.

Molemmat sarjat ratkaistaan yleisöäänestyksellä heinäkuussa. En voi luvata etteikö muoto ratkaise, mutta rohkaisen olemaan lannistumatta jos kotoa ei löydy mehujäämuotteja. Hyödynnä vaikka muovimukeja :)

Kaksi sarjaa ja kaksi palkintoa, palkintojen lupaan sopivan kilpailun henkeen.

Nyt siis mehujäälabra pystyyn!